EU:ssa suunnitteilla kriteerejä, jotka tekisivät metsätaloudesta kestämättömän rahoituskohteen – Uusi "lulucf-vääntö" näköpiirissä

Suomelle on tärkeää, että metsätalous nähdään kestävänä rahoitus- ja sijoituskohteena. Toimialan kestävyysmittareiden pitäisikin perustua kansalliseen lainsäädäntöön. Kuva: Johannes Tervo, Markku Pulkkinen, Markku Vuorikari

Euroopan parlamentin ympäristö- ja raha-asioiden valiokuntien mietintö antaisi Euroopan komissiolle oikeuden luokitella taloudellista toimintaa sen kestävyyden perusteella.

Keväällä julkaistussa Euroopan komission kestävän rahoituksen asetusesityksessä komissio haluaa luoda vertailukelpoiset mittarit sille, millainen taloudellinen toiminta on kestävää.

Tavoitteena on ohjata investointeja finanssimarkkinoilla sellaisiin kohteisiin, jotka edistävät ilmasto- ja ympäristö­tavoitteita.

Komission esityksestä poiketen europarlamentin valiokunnat haluaisivat nimetä myös ”ruskean talouden” eli haitallisen taloustoiminnan. Valiokuntien mukaan EU:n tulisikin määrittää, mitkä toimialat ovat kestäviä ja mikä olisi niiden vaikutus ilmastoon ja ympäristöön.

Suomen kannalta suurimmat haasteet liittyvät metsiin. Kestävyyden määrittelyt voisivat heijastua alan toimintaedellytyksiin.

”On sinänsä positiivista, että komissio haluaa edistää kestävää sijoitustoimintaa ja rahoitusta, mutta ongelmaksi voi muodostua se, miten kestävät sijoituskohteet määritellään”, maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Timo Halonen kertoo Suomeen suuntautuvista riskeistä.

”Suomen metsätalous ja -teollisuus on kestävää, ja sen tunnustaminen voi parantaa rahoituksen saamista jatkossa. Mutta koska kriteerejä tehdään globaalissa kontekstissa, on riski, että määritelmät eivät huomioi Suomen erityispiirteitä.”

Metsäala pelkää, että lainsäädäntö antaisi Euroopan komissiolle yksinoikeuden määrittää, mikä on kestävää metsätaloutta ja mitkä luokitellaan kestäviksi metsäalan sijoituskohteiksi.

Tämä toteutettaisiin niin kutsutulla taksonomialla, jossa kestävyysvaikutuksia pidettäisiin ajan tasalla komission säädöksillä. Valiokunnat ehdottavatkin asteikkoa, jolla taloudelliset toiminnat arvotettaisiin "paremmuusjärjestykseen" niiden ilmasto- ja ympäristövaikutusten perusteella. Haitalliset toimenpiteet, joilla on suuri hiilijalanjälki, saisivat huonomman arvosanan kuin ympäristöystävällisenä nähdyt toimet.

Vielä on auki, miten komissio luokittelisi taloudellisen toiminnan kestävyyttä. Esitys voisi toteutuessaan tuoda metsä­alalle uutta sääntelyä esimerkiksi ympäristöstandardeilla ja muilla kestävyysmittareilla.

MTK:n ja Metsäteollisuus ry:n mielestä on hyvä asia, että komissio pyrkii ohjaamaan rahoitussektoria kestävämpään suuntaan. Lainsäädännön yksityiskohdissa piilee kuitenkin haasteita.

Jatkovalmisteluissa on järjestöjen mukaan varmistettava, että suomalainen metsätalous nähdään kestävänä.

”Kestävien investointien luokittelun tulee perustua olemassa olevaan EU-lainsäädäntöön ja strategioihin. On tärkeää, että meidät nähdään kestävänä ja metsäala jatkossakin houkuttelevana sijoituskohteena”, metsäteollisuuden asiantuntija Juha Roppola sanoo.

Metsätalouden kestävyyden kriteereistä kiisteltiin viimeksi kuluvana vuonna hyväksytyn uusiutuvan energian redII-direktiivin yhteydessä.

Päätöksen mukaan metsäbiomassan energiakäytön kestävyyden osoittamiseen riittää jäsenmaiden oma kansallinen metsälainsäädäntö. Nyt keskustelu kestävyydestä on heräämässä uudelleen.

”Metsätalous on jäsenmaiden kompetenssia, joten siihen liittyvää lainsäädäntöä tulisi välttää. Muuten se johtaa siihen, että EU määrittää toimenpiteet ja toimialat, jotka ovat kestäviä ja mitkä eivät”, MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen painottaa.

MTK:n mielestä lakivalmisteluissa olisi tärkeää kuulla kaikkia toimialoja eikä mennä finanssialan ja ympäristö­järjestöjen ehdoilla.

”Jos EU:ssa halutaan kestäviä rahoitusinstrumentteja, kestävyyskriteerit pitää ottaa jo olemassa olevista määritelmistä."

”Jos finanssisektori haluaa vihreällä rahoituksella todistaa vastuullisuutensa, mutta sillä ei ole vaikutusta mihinkään, se kuulostaa viherpesulta. Jos taas sillä on käytännön vaikutuksia esimerkiksi metsätalouteen, se ajaa kansallisen lainsäädännön yli ja on vastoin jäsenmaiden kompetenssia. Tätä ei voi hyväksyä", Hakkarainen painottaa.

Seuraavaksi valiokunnan mietintöön pyydetään muutosehdotuksia, minkä jälkeen siitä äänestetään koko parlamentin kesken. Myös jäsenmaiden neuvosto keskustelee kannastaan.