Metla tutkii kuusikoiden kesäharvennusten riskejä

TUUSULA (MT)

Metsäntutkimuslaitos tutkii kuusikoiden kesäharvennusten riskejä ja mahdollisuuksia. Työtä tekevät yhdessä metsäteknologian, patologian, kasvun ja tuotoksen tutkijat.

Tammelaan ja Tuusulaan perustetuilta kestokokeilta tutkittiin kuusikon kesäharvennusten onnistumista. Kokeista tutkitaan tulevina vuosina kesäharvennuksen vaikutuksia muun muassa puuston kasvuun ja lahon leviämiseen.

Kuusen arvokkainta tyveä pilaavan juurikäävän eli maannousemasienen välttäminen on ollut tärkein syy ajoittaa hakkuut talveen. Tuusulan kokeessa oli syyskuun lopulla harvennushakkuun aikaan erittäin paljon maannousemasienen itiöitä ilmassa.

Tutkija Tuula Piri odottaa mielenkiinnolla, miten maannousemasientä esiintyy jatkossa kantojen ja kasvavan puuston mittauksissa.

Tutkimusmetsiköiden kannot käsiteltiin hakkuussa urealiuoksella. Pirin mukaan ureakäsittelyn peittävyys jäi Tuusulassa ”tyydyttäväksi”, urea kattoi riittävästi 84 prosenttia kannoista. Tammelassa tulos jäi ”huonoksi”, sillä vain 27 prosentissa kannoista oli riittävä peittävyys.

Piri on huolestunut kantokäsittelyn puutteista. ”Aina tulee pyrkiä 100-prosenttiseen peittävyyteen. Jos vain puolet kantopinnasta peittyy torjunta-aineeseen, torjuntatehosta häviää puolet.”

Tutkijan mukaan olisi ensiarvoisen tärkeää, ettei maannousema pääsisi kuusikon ensiharvennuksissa kantojen kautta metsään. Jos pääsee, metsästä saadaan vähemmän tukkia etenkin päätehakkuussa.

Nuorissa metsissä kantokäsittelyä on vaikein ulottaa koko kannolle, koska hakkuukoneen terä katkaisee ohuen puun nopeasti. Suuttimien tulee olla puhtaita ja hyvässä kunnossa, jotta ainetta ehditään saada koko kantopinnalle.

Kantokäsittelyn tarpeellisuus tuli selkeästi esille. Tuusulan syyskuisen hakkuun jälkeen tarttui tuhosieni yli 93 prosenttiin käsittelyä vaille jätetyistä kannoista. Tammelassakin 81 prosenttia käsittelemättömistä kannoista sai tartunnan, vaikkei kokeelta eikä sen lähistöltä löytynyt juurikaan merkkejä juurikäävästä.

Pirin mukaan puheet ja kemeran vaatimukset vähintään 85 prosentin peittävyydestä kantokäsittelyssä tulisi unohtaa, peittävyyden tulee olla aina sata prosenttia.

Tulevien vuosien mittaukset osoittavat, kuinka laho etenee kannoista juuriin ja kasvavaan puustoon.

Kokeissa puitiin ajouralta ja läheltä uraa harvennettujen kuusten oksat ja latvat ajouralle suojaamaan maata ja juurenniskoja. Menettely vastaa tavanomaista kuusikon hakkuuta. Uralle karttui näin kolme neljäsosaa hakkuutähteistä, noin 15 kiloa neliömetrille.

Maaperää ja juuristoa suojaavassa vertailevassa hakkuussa tuotiin uralle käsiteltäväksi mahdollisimman paljon puita. Näin saatiin uralle 80–90 prosenttia hakkuutähteistä. Latvoja käänneltiin vielä uran suuntaisiksi puuston suojaksi. Tämä lisäsi työajanmenekkiä noin 5 prosenttia.

Urapainaumat jäivät Tuusulan hienojakoisella maalla alle 10 senttiin. Tuusulan hakkuuta edelsi pitkä lämmin ja kuiva kausi. Kuusikoita sulan maan aikaan korjattaessa säätilan muutoksiin on kyettävä reagoimaan nopeasti.

Tammelan koemetsikön kasvamaan jätetyistä puista vaurioitui 7, Tuusulassa liki 15 prosenttia. Luvuissa ovat mukana kaikki löytyneet eli pienetkin runkovauriot.

Osan vaurioista selittää se, että tutkimusmetsiköitä ei raivattu ennen hakkuuta.

Kokeilla tutkittiin myös tutkija Jari Ala-Ilomäen johdolla hakkuukoneita, jotka kykenevät tunnustelemaan voimansiirron välityksellä maaperän kantavuutta.

Ajouran kantavuudesta muodostetaan ajokoneelle sähköisesti lähetettävä kartta, jonka avulla voidaan suunnitella puiden ajo niin, että maaperä ja siinä olevat puiden juuristot vaurioituvat mahdollisimman vähän.

Tutkija Harri Mäkisen johtama työ antaa jatkossa mittauksista tuloksia siitä, miten sulan maan ajan hakkuu vaikuttaa kuusikon terveyteen, kasvuun ja tuotokseen.

Työtä ovat rahoittaneet Marjatta ja Eino Kollin säätiö ja Metsämiesten säätiö.

JUHA AALTOILA

Avaa artikkelin PDF