Matti Äijö tekee tänä keväänä metsissään eniten täydennysistutuksia. Hän mittaa neljän metrin kepillä, onko taimia riittävästi ympyräkoealan sisällä. Kuva: Rami Marjamäki
Metsänistuttajan paluu edellisvuoden työmaalle: "Vaikeimmilla paikoilla on aika taistelua"
Hirvet, myyrät, kuivuus ja muut luonnontuhot pitävät huolen siitä, ettei taimien istutus aina mene kerralla putkeen.
Matti Äijö tekee tänä keväänä metsissään eniten täydennysistutuksia, mutta tällä työmaalla on meneillään ensimmäinen istutuskerta. Kuusentaimet sujahtelevat ripeästi viime syksynä muokattuun maahan. Kuva: Hanna LensuMetsänistuttajan mieliala on korkealla, kun linnut visertävät kevätkonserttiaan ja taimet hupenevat reippaalla tahdilla taimivakasta maahan.
Joskus käy kuitenkin niin, että samalle työmaalle pitää palata vielä toisenakin vuonna samoihin hommiin.
”Vaikeimmilla paikoilla on aika taistelua, että saa metsän syntymään”, tuumii metsänomistaja Matti Äijö harppoessaan hieman vaurioita kärsineessä taimikossa.
”Kuusia on vikuuttanut viime kesänä halla, mutta niiden pitäisi ajan myötä elpyä. Männyntaimet ja rauduskoivut hirvet ovat syöneet”, hän harmittelee.
Ennen täydennysistutusta Äijö varmistaa mittaamalla, onko kasvatuskelpoisia taimia todella niin vähän, että täydennystä tarvitaan.
”Täydennyksiä tehdään liian helposti mutu-tuntuman perusteella. Sitten muutaman vuoden kuluttua otetaan jo raivaussahalla taimia pois.”
Mittaus onnistuu onkivavalla tai muulla neljän metrin pituisella kepillä. Kepin kanssa pyörähdetään ympäri. Ympyrän sisään jäävien taimien määrä kertoo taimikon tiheyden.
”Ympyrän sisältä pitäisi löytyä 6–7 tainta. Jos on alle kuusi tainta, taimimäärä jää alle 1 200:aan ja täydennystä pitää harkita.”
Tarvittava täydennys voi syntyä myös luonnontaimista. ”Varsinkin muokatuilla mailla rauduskoivua tulee siemenistä itsestään.”
Luontaisesti syntyneissä männyissä ja koivuissa on vain se ongelma, että hirvitiheillä alueilla niistä ei ole välttämättä pitkään iloa. Sorkkakarja katkoo taimet talvirehukseen.
Sama pulma on johtanut taimikoiden kuusibuumiin. Hirvien vuoksi kuusta istutetaan liian karuille maapohjille, jotka olisivat männyn kasvupaikkoja.
”20–30 vuoden päästä se harmittaa, kun puiden kasvu heikkenee. Taimikkovaiheessa se ei vielä erotu”, Äijö varoittelee.
”Jos kanerva kasvaa, sinne ei kuusta kannata istuttaa”, hän muistuttaa. Vaan mikäpä auttaa, jos mäntyä tai koivua ei pysty hirvien vuoksi kasvattamaan. Vaihtoehdot ovat vähissä.
Alavilla mailla istutuksia kannattaa lykätä juhannuksen tienoille asti, Äijö neuvoo.
”Usein kesäkuun puolivälissä tulee vielä kylmä jakso. Hallaa ei tarvitse kestää kuin muutama tunti, niin se niistää vuosikasvut.”
Varmoja tapoja vaarantaa taimien kasvuunlähtö on päästää ne kuivahtamaan ennen istutusta ja istuttaa taimet liian pintaan.
”Myös kevätmuokkaus on riski, jos mättäät nostellaan hakkuutähteiden päälle eikä maa-aines ole ehtinyt painua tiiviiksi.”
Varmempaa on teettää maanmuokkaus edellisenä syksynä ja ryhtyä istutuspuuhiin kevään koittaessa.
1. Varmista, että juurilla on riittävästi vettä paakussa. Kun paakkua pusertaa, siitä pitää valua vettä. Jos näin ei käy, kastele paakut.
2. Valitse sopiva istutuspaikka, jossa on vähintään vaaksan verran muokattua maata ympärillä. Mätästä voi tasoittaa ensin saappaalla.
3. Junttaa pottiputki riittävän syvälle maahan. Kiinnitä huomiota siihen, että taimi tulee suoraan – muuten runko kasvaa mutkalle.
4. Tiivistä paakun päälle ja taimen ympärille maata jalalla polkaisten. Taimi ei saa jäädä löysästi mättääseen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
