Timo Huttunen rakensi puuvajan, johon kalikkaakaan ei tarvitse kantaa käsin

Kun puut on tehty klapikoneella vajaan, seuraavan kerran niihin tarvitsee koskea vasta, kun ne kannetaan takkaan, Timo Huttunen kertoo. Kuva: Mikko Nikkinen

”Polttopuuhommassa on se ongelma, että mitä enemmän rukkasenjälkiä kertyy, sen kalliimmaksi se tulee”, Timo Huttunen kertaa kaikkien klapintekijöiden tietämän totuuden.

Vaikka klapit tekisi koneella, työlästä on, jos puu pitää viedä liiteriin ja pinota kalikka kerrallaan.

Huttunen keksi kaverinsa kanssa tavan, jolla rukkasenjälkiä voidaan vähentää kannolta takkaan ulottuvan ketjun loppupäässä.

Huttusen kotitalon pihalla tönöttävä harmaa puuvaja ei herätä ulkomuodollaan huomiota. Tarkempi tutkiskelu paljastaa, että rakennus on tehty vaihtolavakiskojen päälle.

Puuvaja on tehty vaihtolavakiskojen päälle, joten se on helposti siirrettävissä. Kuva: mikko nikkinen

Yläosa kattoineen puolestaan on irrallaan muusta rakenteesta ja saranoitu.

”Alkuperäinen idea oli, että klapikoneella voisi tehdä suoraan vajaan puut ja viedä asiakkaan pihalle täytenä”, Huttunen selittää.

Hänen visioimassaan toimintamallissa vaja pysyisi puun toimittajan omistuksessa. Kun polttopuut alkavat loppua, asiakas saisi aina toisen, täyden vajan tyhjän tilalle.

Saranointi mahdollistaa katon avaamisen, kun vajaa täytetään. Kuva: Mikko Nikkinen

Katon voi avata esimerkiksi pyöräkoneen tai traktorin etukuormaajalla. Sen saa tarvittaessa ihan ammolleen, joten klapeilla täytetyn suursäkinkin voisi nostaa suoraan ylhäältä sisälle.

”Klapivalmistajilla on nostokoneita. Lisäksi tarvitaan vielä traktori tai kuorma-auto ja kärry vajan siirtämiseen.”

Vajan tilavuus on noin 16 kuutiometriä. Pienempään tarpeeseen voisi sopia autolla vedettävän peräkärryn päälle tehty malli, Huttunen pohtii.

”Esimerkiksi pääkaupunkiseudun asukkaalle, jolla on vapaa-ajanviettopaikka eikä omaa metsää, palvelu voisi sopia mainiosti.”

Teräsrunko pitää rakennuksen muodossaan, jos sitä on tarpeen siirtää. Kuva: Mikko Nikkinen

Jotta tuoreena halottu puu kuivuu hyvin, vajassa on harva rakolattia. Seinän lomalaudoituksessa ulomman ja sisemmän laudan väliin on jätetty tuulettumisen mahdollistava rako. Ulompi lauta estää silti vaakasuorassa satavaa vettä pääsemästä sisään.

Vajan runko on hitsattu kokoon suorakulmaisista RHS-teräsputkista, jotta se kestää liikuttelua.

Ilma vaihtuu tehokkaasti myös seinien kautta. Se on tärkeää, jos tuoretta puuta tehdään suoraan vajaan. Kuva: Mikko Nikkinen

Huttunen ei lopulta ruvennut tekemään ”puukuurillaan” bisnestä, vaan se on jäänyt ainoaksi kappaleeksi. Ideaa ei ole myöskään patentoitu, joten se on tarjolla vapaasti käyttöön.

Huttusen perhe myi kuljetusalan yrityksensä noin kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen Huttunen ryhtyi rakentamaan taloa Saimaan rannalle.

”Opettelin sirkkelisahauksen, että saan tehtyä oman talon puutavaran.”

Talon sävy on tummanharmaa. Huttunen kertoo, että laudoitusta ei ole käsitelty millään tavoin.

”Mietin, miten saan siitä luonnonharmaata. Soitin Panu Kailalle. Hän neuvoi, että se harmaantuu kuin ihminen: itsestään, antaa ajan kulua.”

Laituri on todennäköisesti pitkäikäinen, kun materiaalina on haponkestävä teräs. Kuva: Mikko Nikkinen

Omintakeinen ratkaisu löytyy myös järveen työntyvästä laiturista. Sen runko on valmistettu vanhasta kemikaalisäiliöstä, siis haponkestävästä teräksestä.

Säiliöperävaunulla pystyttiin aikanaan ajamaan tehtaalle kemikaaleja ja sellua paluukuormana säiliön päälle tehdyn lavan ansiosta. Nyt tasainen lava täyttää tehtävänsä laiturin alustana.

Kantena on haapalaudat. Muhkean laiturin kantavuus on kymmenen tonnia.

Huttunen tykkää kalastaa ja hoitaa metsäpalstaansa bobcatiin asennetulla energiakouralla. Itse tekeminen on mukavaa, ja sillä saa ajankin kulumaan.

”Moni naljailee, että jotain voisi teettää toisellakin. Raha on kuulemma vaihdannan väline.”