Aarre: Lapinjärvellä asuva maanviljelijä Matti Vilén metsästää valkohäntäpeuroja omilla maillaan – Riistapellolla Vilén kasvattaa viljaa ja härkäpapua

Maanviljelijä Matti Vilénin kyttäyskoppi on omatekoinen ja valmistettu enimmäkseen kierrätysmateriaaleista. Kuva: Johannes Wiehn

On marraskuun loppu. Tarkoituksena on saada vahtimalla eli kyttäämällä saaliiksi ruokintapaikalle saapuva valkohäntäpeura. Kuu on melkein täysi, muttei jaksa antaa valoa pilviverhon takaa. Pari iltaa sitten oli pilvetöntä, ja silloin Pukaron metsästysseuran peurajaoston puheenjohtaja Matti Vilén onnistui ampumaan vasan.

”Jos laskisi pakkaselle ja pelto menisi kuuraan, näkyvyys paranisi.”

Vilén on rakentanut kyttäyskopin parin metsästyskaverinsa kanssa kierrätysmateriaalista. Alustana on naapurin vanha tukkikärry, seinät ovat käytettyä höylähirttä.

”Ovesta maksoin muutaman kympin”, Vilén sanoo ja asettelee aseen ampuma-aukkoon.

Hän istuu pyörällisessä toimistotuolissa ja odottaa. Joskus saattaa mennä koko ilta ja yö, eikä mitään tapahdu. Olennaista on pysytellä hiljaa. Äkkinäisiä liikkeitä ja tömistelyjä on vältettävä, sillä peuroilla on tarkka kuulo.

Kopin edestä aukeaa riistapelto, jossa maanviljelijä Vilén kasvattaa perusviljaa ja härkäpapuja. Hirvet ja peurat käyvät aterioimassa valmiissa kattauksessa.

Ruokintapaikat helpottavat vahtimismetsästystä ja siten peurakannan kurissapitoa. Mustan maan aikana suurin ongelma on pimeys. Lämpötila pysyy nollassa ja pelto mustana. Iltapäivä pimenee, on yhä vaikeampi nähdä mitään. Silmä tekee tepposia. Kuusentaimet alkavat liikahdella.

Marraskuun kyttäys ei tuonut saalista. Tammikuussa lumi satoi maahan: saiko Vilén silloin saalista? Lue koko juttu Aarteen sivuilta.