Suurpedot kiinnostavat luontokuvaajia
Isoon kojuun mahtuu 12 katselijaa, ja siellä on myös sängyt väsymyksen yllättäessä, kertoo luontokuvaaja Kari Kemppainen. Hän innostuu itsekin, kun matkailija saa ikimuistoisen luontoelämyksen nähdessään suurpedon. vILLE-pETTI mÄÄTTÄ Kuva: Viestilehtien arkistoKuhmo (MT)
Jani Määtän ja luontokuvaaja Kari Kemppaisen Boreal Wildlife Centre tarjoaa matkailijoille mahdollisuuden nähdä karhu, ahma tai susi.
”Viime vuosina ollaan nähty joka yö jotakin. Samana yönä kaikki suurpedot nähdään noin 15 kertaa vuodessa”, Kemppainen kertoo.
”Susi on ylivoimaisesti vaikein. Ne eivät syö juuri haaskoja, vaan 90 prosenttia ravinnosta on itse tapettua.”
Matkailijoita kiinnostavat suurpetojen lisäksi teeren ja metson soitimet sekä hirvet. ”Esimerkiksi metsäpeuroja ei mielletä villeiksi. Hirvi hakkaa ne ulkomaalaisten silmissä 10–0.”
Alueella on vahva hirvikanta, josta on myös haittaa bisnekselle.
”Karhun kaataessa hirven voi meidän tarkkailupaikalla olla hiljaisempaa.”
Yrityksen asiakkaista 70 prosenttia on ulkomaalaisia. Matkailijoita tulee ympäri maailmaa.
Naisia matkailijoista on noin kolmannes. Noin 80 prosenttia vieraista tulee kuvaamaan.
”Suurin osa kuvaajista on harrastajia. Tunnetut ammattikuvaajat keräävät ryhmän eri maista”, Kemppainen kertoo.
Matkailijat ovat varakkaita, ja välineisiin ollaan valmiita investoimaan.
”Välillä harrastelijoiden kalustoa käy ammattilaisenkin kateeksi. Euroopan taantumakaan ei ole juuri näkynyt matkailijoiden määrissä”, Kemppainen luonnehtii.
Yritys käyttää syöttinä koiranmuonaa ja lohta, joskus hirviä ja poroja. Ruokaa laitetaan ruokintapaikoille sen verran, että siitä syntyy kilpailua.
”Hunaja on huono syötti, sillä karhut repivät kuvauspaikan puut pilalle, jos niihin sivelee sitä. Lisäksi se sotkee joka paikan”, Kemppainen sanoo.
Yritys toimii suurimmaksi osaksi valtion mailla, katselukojut ovat rajavyöhykkeellä.
”Tällä alueella ei ole ollut pedoista mitään ongelmia. Lähin talo on 15 kilometrin päässä. Meillä on toiminnallamme kyläyhdistyksen tuki. Kylä on herännyt yrityksen myötä eloon, ja tiet pidetään auki.”
Haaskayrittäjiä on kritisoitu petojen houkuttelemisesta asutuksen liepeille.
”Varsinais-Suomen sudet eivät ole kuhmolaisen matkailuyrittäjien vika. Heikot ongelmayksilöt pitää tappaa pois vaarantamatta koko kantaa. Metsästys pitää pedot terveen pelokkaina.”
Luontoyrittäjä törmää satunnaisesti petovihaan, joka tuntuu kumpuavan ”järkyttävän syvältä”.
”Ihmiset eivät pidä asioista, joihin eivät ole itse osallisia. Luonto koetaan uhkana vaikka uhka tulee ihmisestä itsestään”, Kemppainen jatkaa.
Hän pitää haaskojen määrää ongelmana.
”Riistakameroiden myötä ruokkiminen on riistäytynyt käsistä. Laittomat haaskat on laillistettu karhunkatselulla, vaikka niihin ei liity mitään sellaista toimintaa.”
Luontokuvaamisen suosio ei ole tuonut yrityksen toimintaan pelkästään myönteisiä piirteitä.
”Surukseni olen seurannut tätä kehitystä, että luontoelämyksistä ja luonnon rakastamisesta siirrytään pelkästään huippukuvien metsästämiseen. Nykyään kaikki pitäisi saada äkkiä eikä eläimiä haluta odottaa”, Kemppainen harmittelee.
Kuvaajat kilpailevat kovasti keskenään ja toivovat esimerkiksi, että juuri oman kojun eteen laitettaisiin enemmän ruokaa.
”Ihmiset haluavat tiettyjä temppuja, esimerkiksi seisovia
karhuja, lampipaikkoja tai karhun suovillapeltoon. Kuvat ovat kauniita mutta eivät kerro mitään karhujen oikeasta käyttäytymisestä”, Kemppainen painottaa.
”Ihminen, joka innostuu pelkästään pedon näkemisestä ilman kuvia, auttaa taas jaksamaan ylikriittisiä harrastelijakuvaajia.”
Terhi Pape-Mustonen
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
