”Suojelu monimuotoistaa metsänhoitoa”
KONTIOLAHTI (MT)
Metsänomistaja Pauli Rimpiläinen sai elykeskuksesta soiton nelisen vuotta sitten, kun oli tehnyt uudelle palstalleen metsänkäyttöilmoituksen.
”Kai sinulla on tietoa, että kyseisellä tilalla on tavattu rupiliskoa, sanottiin puhelimen toisessa päässä. Eihän minulla mitään sellaista ollut. Kauppakirjaan oli merkitty, ettei kohteessa ole kymppipykälän luontokohteita”, Rimpiläinen muistelee.
Seuraavassa vaiheessa palstalla seisottiin metsäyhtiön kaverin, tutkija Ville Vuorion ja elykeskuksen edustajan kanssa. Maanomistajalta kysyttiin, mitä alueelle on suunnitteilla.
”Sanoin, että ylispuiksi kasvaneet koivut harvennetaan ja tehdään kuuselle tilaa. Tutkija totesi, että tässä tehdään just päinvastoin”, Rimpiläistä naurattaa nyt.
Hän alkoi miettiä, että onko oikeasti niin, että joku muu päättää hänen ostamansa tilan tekemiset.
Mutta todellisuudessa asia eteni täysin sopuisasti, koska Rimpiläinen suhtautuu positiivisesti rupiliskoon. Yhden kerran hän on tavannutkin sellaisen, Vuorion haavissa.
Keskustelujen jälkeen Pauli Rimpiläinen valitsi vapaaehtoisen suojelun: 60 hehtaarin tilasta kolmisen hehtaaria suojeltiin pystyyn. Verovapaa kertakorvaus oli 7 500 euroa.
”Ei se ole huono korvaus, vaikka tietenkin jatkoa ajatellen päätös oli lopullinen.”
Muille maanomistajille Rimpiläinen sanoo, ettei se ole maailmanloppu, jos suojeltavia lajeja tilalta löytyy.
”Sehän vain monimuotoistaa metsänhoitoharrastusta”, päätyökseen kukkakauppaa ja hautaustoimistoa pitävä Rimpiläinen rauhoittelee.
Hän on kymmenessä vuodessa hankkinut 150 hehtaaria metsää aloitettuaan lainarahalla. Raivaustyöt tarjoavat vastapainoa leipätyölle, vaikka toki puukaupan jälkeiset uudistamistyöt joskus käyvät jo työstäkin.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
