Aarre: Metsän aluskerroksen kasvilajit antavat vinkkejä siitä, miten metsää kannattaa hoitaa – pitääkö metsänomistajan siis tuntea kaikki kasvupaikkatyypit?

Suuret saniaiset, kuten kotkansiipi ja hiirenporras, viihtyvät lehdoissa. Kuva: Maria Miklas

Suomen kasvupaikkatyypit rehevimmästä karuimpaan ovat lehto, lehtomainen kangas, tuore kangas, kuivahko kangas, kuiva kangas ja karukkokangas.

Suomi on pitkä maa, ja myös ilmasto vaikuttaa kasvillisuuteen. Siksi ravinteisuudeltaan samankaltaisissa metsissä Uudellamaalla ja Kainuussa kasvavat hieman eri lajit. Näitä tietyn alueen kasvillisuudeltaan samanlaisia metsiä kutsutaan metsätyypeiksi ja eri alueiden toisiaan vastaavia tyyppejä rinnakkais- eli paralleelityypeiksi.

Esimerkiksi tuoreen kankaan yleisin metsätyyppi Etelä-Suomessa on mustikkatyyppi (MT), mutta Kainuussa yleisin tuoreen kankaan metsätyyppi on nimeltään puolukka-mustikkatyyppi (VMT).

Ilmaston lisäksi myös muut tekijät muokkaavat kasvillisuutta, niinpä ravinteisuudeltaan vastaavia mutta kasvillisuudeltaan hieman erilaisia metsätyyppejä voi olla samalla alueella useita.

Pitääkö metsänomistajan tuntea kaikki alueensa metsätyypit ymmärtääkseen metsäsuunnitelmaa tai metsäammattilaisten puhetta? Ei onneksi. Kuudella kasvupaikkatyypillä ja metsätyyppinimellä pärjää, sillä käytännön metsänhoidossa käytetään yleensä eteläsuomalaisia metsätyyppejä vastaavia nimiä. Myös kainuulainen metsäneuvoja puhuu siis MT:stä eikä VMT:stä.

Opettele tuntemaan metsätyypit ja niiden tunnusmerkit Aarteen jutun avulla!