Joustaako metsäkatoasetus kauppapolitiikan paineessa?

Kuva: Timo Filpus

Maailman kauppajärjestö WTO on ajautunut maailmankaupan säätelyssä sivuraiteille. Järjestö on joutunut jo vuosia seuraamaan sivusta, kun sen jäsenet tekevät kahdenvälisiä kauppasopimuksia. Niitä on tehnyt myös Euroopan unioni esimerkiksi Kanadan ja Japanin kanssa.

EU:n ja Mercosur-maiden välisissä kauppasopimusneuvotteluissa päästiin sopuun jo vuonna 2019, mutta sopimusta ei allekirjoitettu koska osa jäsenmaista ei sitä hyväksynyt. Yksi syy oli Brasilian sademetsien palot ja metsäkato, joita ei ole vieläkään saatu kuriin. Kauppasopimus olisi aiemmin tehtyihin sopimuksiin verrattuna todella mittava. Mercosur-maita ovat Brasilia, Argentiina, Uruguay, Paraguay ja hiljattain mukaan liittynyt Bolivia.

Ranska myös pelkäsi sopimuksen aiheuttavan halvan eteläamerikkalaisen lihan vyöryn Eurooppaan. Suomi halusi Mercosur-mailta lisää kestävän kehityksen sitoumuksia. Saksa sen sijaan olisi sopimuksen hyväksynyt, koska se toivoo markkinoita autoilleen. Espanjalla puolestaan on historiansa perusteella hyvät suhteet Etelä-Amerikkaan. (MT 2.9.)

Mercosur-neuvotteluja käydään edelleen kulisseissa, mutta edellisten neuvottelujen jälkeen EU:ssa on laadittu uutta vastuullisuus- ja ympäristölainsäädäntöä. Esimerkiksi metsäkatoasetus tuli voimaan kesällä ja sen soveltaminen pitäisi aloittaa jäsenmaissa ensi vuoden alussa. Asetus koskee soijaa, kahvia, kaakaota, nautakarjaa, puuta sekä niistä valmistettuja tuotteita, joiden käyttö voi aiheuttaa metsäkatoa. Asetus koskee luonnollisesti myös EU:n ulkopuolelta tuotavia tuotteita.

Metsäkatoasetuksen soveltaminen EU:n sisällä saatikka sitten EU:n ulkopuolella ei ole yksikertaista. Asiaa ei helpota, että tarkemmat soveltamisohjeet yhä puuttuvat. Saavatko lehmät laiduntaa alueella, mistä on kaadettu vuoden 2020 jälkeen puita? Voiko navetan tieltä kaataa puita? Joutuvatko tuotteet myyntikieltoon, jos puita on kaadettu? Koskevatko samat säännöt kaikkia kauppakumppaneita?

Asetusta ovat kritisoineet jäsenmaiden lisäksi myös kauppakumppanit. Tyytymättömiä ovat muun muassa Yhdysvallat, Kiina, Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, Brasilia, Indonesia ja Malesia.

Kuinka EU aikoo valvoa, että esimerkiksi Mecosur-maiden naudanlihan ja soijan tuotanto on EU:n sääntöjen mukaista? Tälläkin hetkellä EU:n alueelle saa tuoda muun muassa ruokaa, jonka tuotantotapa on täällä kielletty.

Ulkoministeriön kaupallisen neuvoksen, teknologian ja kestävän siirtymän yksikön päällikön Kent Wilskan mukaan Mercosur-maista tuodaan tällä hetkellä tulleista huolimatta naudanlihaa EU:hun melkein kaksi kertaa enemmän, kuin neuvotelluissa kiintiöissä sovittiin.

Ovatko EU:n asetukset WTO:n mukaan kiellettyjä kaupan esteitä? Sahateollisuuteen erikoistuneen konsultin Kai Merivuoren mukaan metsäkatoasetuksen kauppapoliittiset seuraukset ovat arvaamattomia. Hän ennakoi, että asetuksen tulkinnoista tai valvonnasta luistellaan joidenkin kauppakumppanien osalta. (MT Metsä 7/2024)

Merivuoren mielestä nyt on tärkeää saada myös kauppakumppanit osallistumaan metsäkadon pysyttämiseen. Metsäkatoasetuksella on sinänsä hyvät tavoitteet, mutta se ei globaalisti auta, jos sitä sovelletaan vain EU:n alueella. Vaarana on, että EU säätelee itseään ulos kansainvälisestä kaupasta. Riittääkö EU:n poliittinen voima siihen, että kauppakumppanit taipuvat sen tahtoon? Jos eivät, joustaako metsäkatoasetuskin kansainvälisen kauppapolitiikan paineessa?

Jos kilpailluilla elintarvikemarkkinoilla on yhtä aikaa kahdet erilaiset säännöt, ei voittajasta ole epäselvyyttä. EU-maiden viljelijät joutuvat jo nyt lähtemään kilpailuun takamatkalta. Ei ole kohtuuton vaatimus, että kansainvälisessä kaupassa pitää olla samat säännöt.