Edullinen vannesahalaitos mahdollistaa oman metsän tuulenkaatojen jalostamisen laudoiksi ja lankuiksi – näillä vinkeillä sen käyttö onnistuu

Vannesaha on vaihtoehto omatoimiseen puun sahaukseen. Ennen ensimmäisen pinnan leikkausta tukki pitää asemoida tarkasti oikeaan asentoon ja kiinnittää kuvassa näkyvällä lukitusraudalla Kuva: Seppo Nykänen

Omalla sahalaitoksella saa hyödynnettyä pienet määrät metsästä kertyvää puuta ja tehtyä myös tarvepuuta omilla mitoilla. Vannesahalla puut saa myös hyödynnettyä tarkemmin ja pienemmissä erissä kuin sirkkelisahalla.

Kokeiluun päätyi pyöräalustainen Woodland Mills 126 Woodlander -vannesahalaitos. Erilaisista vaihtoehdoista sahalaitoksen kokoonpanoksi valitsin perusmalliin lisäksi runkojatkeen, jolla suurimmaksi sahattavan puun pituudeksi tuli 5,1 metriä. Moottoriksi tuli 9,5 hv polttomoottori. Lisäksi pakettiin otettiin mukaan säädettävä teräohjain sekä varaosapaketti, joka sisälsi hihnat ja laakereita. Hankintalistalle piti vielä huoltoa varten lisätä varateräpaketti ja teränhuoltovarusteet.

Vannesahan ja pyöröteräsahan perusperiaatteen erona on se, että vannesahassa terä liikkuu ja pyöröteräsahassa puu. Vannesahassa puu nostetaan sahauspöydälle ja tuetaan säädettäviä tukirautoja vasten ja lukitaan paikoilleen mekaanisella pitimellä. Tukki käännetään oikeaan asentoon ennen lukitsemista, lisäksi se on asemoitava pöydälle siten, että pölkyn päätyjen keskikohdat ovat samalla korkeudella.

Pyöröteräsahassa puu asemoidaan pöydälle siten, että sahauslinja keskikohtaan nähden on sama. Vannesahassa puun latvaa on nostettava siten, että sahauslinja on oikea. Latvan nostamiseen on olemassa erilaisia menetelmiä, yksinkertaisimmillaan käytetään korotuspaloja.

Vannesahassa käytetään vettä terän voiteluaineena. Kesällä lehtipuulla voitelua ei välttämättä tarvita, mutta kuivalla puulla voitelu on välttämätöntä, muuten terä juuttuu kiinni. Pelkän veden lisäksi voidaan käyttää astianpesuainetta veden seassa. Talvella nesteessä on oltava jäätymisenestoainetta.

Vannesahan etuna voi mainita, että sillä voi sahata sekä isot että pienet puut. Woodland Millsin 126 -mallilla pystyy sahaamaan maksimissaan halkaisijaltaan 66 cm tukin. Pienten puiden sahaamisessa saanto on parempi, koska vannesahalla terä on kapea. Sahausrako on harituksen kanssa vain 2 mm, kun se pyöröterällä on noin 5 mm. Hyväkuntoisen vannesahan sahausjälki on sileä, näkyvä terän jälki on suora, pyöröterän jälki on hieman kaareva.

Pyöröterä eli sirkkelisaha pesee työtehossa vannesahan puhtaasti, toisaalta lähtöhinnoissa on todella iso ero. Pienimuotoiseen kotitarve- ja erikoispuusahaukseen vannesaha on hyvä vaihtoehto. Pienten puiden sahauksessa kannattaa myös muistaa, että sirkkelillä sahattaessa suhteellisesti suurempi osa puuta menee leveän sahausuran myötä hukkaan.

Sahan kasaaminen vei pari päivää, jonka jälkeen oli vuorossa sahaamisen opettelua. Sahaaminen on sinällään yksinkertaista, kun perusasiat ovat kunnossa.

Lue myös: Tukkivannesahalla rakennuspuuta omasta puutavarasta – vannesahan kokoamisessa huolellisuus näkyy sahauslaadussa

Moottori ja terälaite ovat kiinni liikkuvassa rungossa, joka liikkuu runkorautojen päällä neljän metallipyörän varassa. Pyörän keskellä on ura, joka pitää rungon sivusuunnan linjassa. Terälaitetta liikutetaan pystysuunnassa vaijereilla ja kammella käytettävällä ruuvitangolla. Terä alkaa pyöriä, kun käyttötangossa olevaa kaasuvipua painetaan, jolloin keskipakokytkin kytkee vedon.

Sahalaitosta siirrettäessä on terälaite lukittava runkoon neljällä pultilla, sekä vielä varmistettava kiinnitys kuormaliinalla. Mikäli siirtoja on paljon, terälaite on syytä suojata siirron ajaksi, ettei likaa pääse liukurunkoon.

Sahaaminen tehdään työntämällä saharunkoa moottoreineen, jolloin terä leikkaa puuta. Kaikissa halvoissa vannesahoissa terärunkoa liikutetaan lihasvoimalla terärunkoa työntämällä.

Innostus oli suuri, kun ensimmäinen tukki, eli noin 30 cm paksu tuulen kaatama kuusipölkky, nostettiin pöydälle ja tuettiin vastatukia vasten paikoilleen pikalukituslaitteella.

Pölkky asemoidaan pöydälle tukirautoja vasten ja lukitaan paikoilleen. Latvaa on nostettava, että pölkyn päiden keskiöt ovat samalla korkeudella, tässä on itse tehty hydraulinen nostaja. Kuva: Seppo Nykänen

Tässä vaiheessa jo huomattiin, ettei lukitusraudan käyttö ole helppoa, etenkin yksin työskennellessä. Lukitusrauta on kiinni liukuvassa hahlossa, jonka varassa se työnnetään kiinni puuhun ja lopullinen kiristys tehdään linkkunivelellä, joka painaa raudassa olevan kynnen kiinni puuhun. Mikäli pölkky pyrkii liikkumaan, on kiristäminen yksin haasteellista.

Kun pölkky oli saatu tukevasti paikalleen, laitettiin moottori käyntiin ja terän korkeus säädettiin ensimmäisen pintalaudan korkeudelle. Kaasu pohjaan ja työntämään terää puuhun – hyvin leikkasi ja pinta saatiin pois, samoin ensimmäinen tuppeen sahattu 50 mm lankku, joka vaikutti olevan kohtalaisen hyvin mitoissaan.

Toisen pölkyn toisessa leikkuussa meni jo ensimmäinen terä, kun unohtui tarkistaa tukirautojen korkeus. Pahasti tukirautaan sahattaessa terä menee pilalle, koska hampaat vioittuvat niin paljon, ettei teroittaminen kannata.

Jatkossa tuli tavaraa tasaiseen, joskin hitaaseen tahtiin. Siinä samalla tulivat tutuksi ”lainelaudat” eli terä liikkui muutaman millin vaakatasossa, pahimmillaan samassa soirossa on kaikki puutavarat 2x4:sta 20 mm lautaan. Myöhemmin hankittu säädettävä teränohjain auttoi tähän asiaan. Ohjain pitää terän kohdallaan pienessä puussa, koska se tukee terää lähempänä puuta.

Tukkivannesahaa jouduttiin kuitenkin sahauksen aikana säätämään ja tekemään siihen muutoksia.

Lue Koneviestin nettisivuilta, mitä muutoksia tehtiin työn helpottamiseksi!

Sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:

Konehallin saa edelleen rakentaa myös omasta puutavarasta – oman puutavaran käytön kannattavuus kannattaa kuitenkin laskea tarkkaan

Omaa puutavaraa saa käyttää rakentamisessa

Wood-Mizer-vannesaha sopii monipuoliseen käyttöön ja tuo lisää jalostusarvoa omille puille