Pienten sahojen väki esittäytyi ja juhli Tuurissa

Sami Kanto näyttää, miten tukki kulkee Laimet 130 -pyörösahassa. Laitilan Metallin sahoista 30-40 prosenttia myydään kotimaassa. janne nousiainen Kuva: Viestilehtien arkisto

ALAVUS (MT)

”Tässä haetaan piensahateollisuuden näkyvyyttä. Asiakkaat löytävät yrityksiä, ja näkevät, että pienyrittäjäkin tuottaa laatua”, selittää Sahayrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Raimo Etelä.

”Taso on noussut, ja koneiden merkitys siinä on ollut suuri”, toteaa yhdistyksen kunniapuheenjohtaja Lauri Porkkala.

Ympärillä, Tuurin kyläkaupan pihassa tukit kolisevat ja puru lentää eri laitevalmistajien sahausnäytöksissä. Sahayrittäjien talvisahauspäiville on kokoontunut viikonlopuksi noin 100 sahayrittäjää.

Näkyvyys on alalle tärkeää, sillä sahatavaraa ei osteta pientuottajilta kuten ennen.

Sahoilta ovat vieneet asiakkaita omatoimirakentamisen väheneminen ja kilpailu rautakauppojen kanssa.

Yritysten määrä on romahtanut alle puoleen 10 vuodessa. Metsäntutkimuslaitos laski Suomessa olevan 1 200 aktiivista piensahaa vuonna 2010. Sahoja oli vuosituhannen vaihteessa vielä noin 2 800.

Osalla yrityksistä on vaikeuksia löytää jatkajaa, sillä fyysinen työ ja epävarma tulevaisuus houkuttelee harvaa nuorta. Etelän mukaan sahayrittäjistä noin joka kolmas on syntynyt 1940- tai 50-luvulla. 1980-luvulla syntyneitä on 13 prosenttia.

Viime ja tänä vuonna alaa työllistää EU:n rakennustuoteasetus, joka astuu voimaan lopullisesti heinäkuun alussa. Sahatavaralta vaaditaan ce-merkintä. Yritysten on laadittava tuotantoa kuvaava käsikirja ja teetettävä tarkastuksia, jos ne tekevät lujuuslajiteltua tavaraa. Sivutoimisesti vähäisiä määriä sahaaville valvontakustannukset ovat korkeat.

Noin 500 yrittäjää on käynyt ce-merkintään liittyviä koulutuksia.

”Ce on vedenjakaja. Yrittäjät pohtivat, investoidako tosissaan vai jäädäkö eläkkeelle”, Etelä toteaa.

Mahdollisuuksia hän näkee jatkojalostuksessa, kuten sisustuspaneelien tuotannossa. Myös siirrettävät sahat säilyvät tärkeänä maaseudun palveluna, vaikka yrittäjäverkko harveneekin. Maatiloille ja muille asukkaille on eduksi, että sahatavaraa on mahdollista teettää omista puista.

”Rahtisahaus on hyvä luonnonvara. Sitä täytyy pitää yllä.”

Talvisahauspäivät ovat yrittäjille paitsi ammatillinen myös sosiaalinen tapahtuma. Lauantaina juhla-ateriaa seurasivat palkinnot, puheet ja tanssi elävän bändin tahdissa.

Vuoden sahayrittäjinä palkittiin Wood-mizer-vannesahoja maahantuovat Kati ja Howard Blackbourn sekä Sulho Pietikäinen Toijalan koneterä Oy:stä.

Kansanedustajia oli paikalla kaksin kappalein. Markku Rossi (kesk.) korosti puheenvuorossaan pienyritysten tärkeyttä ja kertasi eduskunnan valiokunnissa tehtyä työtä sahureiden aseman helpottamiseksi ce-merkintäpakon edessä.

Ammattiveljiensä kanssa juhlinut Teuvo Hakkarainen (ps.) toi julki perheyrityksensä historiaa. Viitasaarelainen Haka-wood on ostanut jo kahdeksan sahalaitetta samalta kotimaiselta valmistajalta.

HENRIK SCHÄFER

Ihmeellistä, miten

hankaloitetaan

rakentamista.

Aina on rakennettu puusta, eikä ole

taloja sortunut. «

Taso on noussut, ja koneiden merkitys siinä on ollut suuri.«

Avaa artikkelin PDF