Pelloksi ja metsäksi sopimaton notkelma saa uuden, tärkeän tehtävän

Kosteikko kuntoon. Matias ja Matti Erola Jyrkännotkossa, johon pian valmistuu pesimäalue vesilinnulle. Kuva: Jaana Kankaanpää

Eihän se rapoiselta näytä. Vuorelan tilan isäntä Matti Erola iskee lapionsa Jyrkännotkon turpeeseen niin, että ruskea suovesi tirskahtaa pintaan.

Vuorelan isäntä Matti Erola on innokas hirven- ja peuranmetsästäjä. Oman kosteikon myötä saattaa sorsajahtikin tulla ajankohtaiseksi. Kuva: Jaana Kankaanpää

Touhu näyttää sen verran omituiselta, että holstein-lehmä Linssi yhdessä ayrshire-toveriensa Oonan, Kutrin ja Leidin kanssa laskeutuu sateensuojastaan tuuhean kuusen juurelta alas jyrkkää rinnettä kosteikon reunalle.

Maisema on hiukan muuttunut siitä, kun lehmät viime kesänä samoilla niityillä laidunsivat. Pusikkoinen notkelma on nyt raivattu kaljuksi, mutta edelleen isännän saapas uppoaa turpeeseen vartta myöten. Ei ihme, että aikaisempina vuosina Erola on monta kertaa saanut tulla tänne vetämään niityltä harhautuneen lehmän ylös silmäkkeistä.

”Monta vuotta mietin, että jotakin järkevämpää käyttöä tälle pitäisi keksiä”, Erola kertoo.

Yhtälö vaikutti mahdottomalta. Pelloksi notkelmasta ei ollut, eikä siinä kunnon metsäkään kasvanut.

Tukkasotkakin voi hyötyä, kun Jyrkännotkoon kunnostetaan sille sopiva pesimäalue. Kuva: Ari Ahlfors

Sitten kohtalo puuttui peliin.

Sähköyhtiö purki pois linjan, joka kulki notkon läpi ja Metsästäjä-lehdessä oli juttu Sotka-kosteikkohankkeesta, johon etsittiin kiinnostuneita maanomistajia.

”Siltä paikalta naputtelin kännykällä ilmoituksen, että olen kiinnostunut.”

Isännän kännykkä pirahtikin pian sen jälkeen. Suomen riistakeskuksen suunnittelija Lauri Laitila otti yhteyttä, ja Jyrkännotkossa alkoi tapahtua.

Maljamaisen, noin puolentoista hehtaarin kokoisen kosteikon ylärinteiden metsiköissä lymyilevät valkohäntäpeurat ja kauriit saavat pian nähdä huomattavasti kookkaamman kulkijan suopläntillä.

Kaivurin avulla on tarkoitus alkukesästä rakentaa suon toiseen reunaan kolme metriä leveä pato, joka nostaa sen verran veden pintaa, että vesielämästä viehättyneet linnut kiinnostuvat paikasta.

”Tarkoitus on saada aikaan muutamia syvännealtaita ja rakentaa saarekkeita, joissa vesi- ja kosteikkolinnut voisivat pesiä supikoirilta ja minkeiltä suojassa”, Laitila kertoo.

Samalla, kun luonnon monimuotoisuus lisääntyy, myös läheisen Kurkijärven vedenlaatu hieman kohenee, kun ravinnepitoiset vedet eivät pääsee hulahtamaan suoravirtauksella vesistöön.

Koska karja edelleenkin laiduntaa kosteikon laitamilla, linnulle riittää myös hyönteisravintoa.

Erolat ovat innokkaita metsästäjiä. Karjalohjan metsästysyhdistyksen jahtimiehet ja -naiset kaatavat parikymmentä hirveä vuodessa, ja peuralupia alueella on hurjat kaksi ja puoli sataa. Mutta metsästäjä ei halua vain ottaa, vaan myös antaa.

”Jos metsästää, pitää riistaa myös hoitaa”, Erola summaa ja antaa samalla yhden lisäperusteen kosteikkohankkeelleen.

Karjatilan työt ja syksyn hirvi- ja peurajahdit pitävät Erolat sen verran kiireisinä, että sorsanmetsästykseen ei aikaisemmin ole jäänyt aikaa. Nyt kun omille maille valmistuu varta vasten vesilinnuille tarkoitettu kosteikko, tilanne saattaa muuttua.

Jos oikein ahtaa, iltalentojahti kerran pari syksyssä saattaa hyvinkin mahtua Vuorelan tilan kiireiseen kalenteriin.