Koristehavuille riittää kysyntää mutta ei tarjontaa – "Paras keruupaikka on reilu kolmemetrinen hoidettu kuusitaimikko"

Joulukuusenviljelijä Heikki Puputti näytti elokuussa Eurassa mallia kuusen havujen oikeaoppiseen karsintaan. Kuva: Sanne Katainen

Hyvän havun tunnusmerkkejä ovat vihreä väri, tuuheus ja sopusuhtaisuus. Kuva: Sanne Katainen

Keväällä kuusenkerkkiä ja syksyllä havuja. Metsänomistajalla tai maanomistajalta keruuluvan pyytäneellä on hyvät mahdollisuudet hankkia lisätienestejä koristehavujen myymisellä.

"Metsät ovat täynnä havuja, mutta niiden ostaminen on haastavaa. Kysyntä ylittää jatkuvasti tarjonnan, vaikka ostan vuosittain havuja noin 20 000–25 000 kiloa", toteaa joulukuusen viljelijä Heikki Puputti.

Puputti osallistui elokuussa metsäkeskuksen organisoimaan koulutuspäivään, jotta hän löytäisi lisää potentiaalisia koristehavujen myyjiä.

"Havujen kerääminen, tarkat laatuvaatimukset, säilytys ja kuljetus asettavat omat haasteensa."

Puputin myymistä havuista noin 95 prosenttia on metsäkuusta ja loput 5 prosenttia serbiankuusta. Myös mäntyä ja katajaa voidaan käyttää koristehavuna.

"Valmistan ostamistani havuista muun muassa havuköynnöksiä, nippuja, palloja ja kransseja", hän listaa.

Koristehavujen keruuaika käynnistyy syys–lokakuun vaihteessa, kun puut ovat siirtyneet lepotilaan yöpakkasten alettua. Keruu loppuu marraskuun aikana.

"Paras havujen keruupaikka on reilu kolmemetrinen hoidettu kuusitaimikko. Kerääjän tulee aina ottaa yhteys ostajaan ennen keruun aloittamista", Puputti muistuttaa.

Suositeltuun tiheyteen istutetusta metsiköstä tulee hehtaarilta keskimäärin 1 000–4 000 kiloa havuja.

"Se, paljonko havuja saa kerättyä tunnissa riippuu täysin kohteesta. Kuljetan yleensä noin 500–1 000 kilon havueriä, sillä kovin pieniä havueriä ei ole järkevää lähteä hakemaan varsinkaan pidemmän matkan päästä."

Havujen tarkat laatuvaatimukset voivat aluksi kauhistuttaa: koristehavujen tulee olla vihreitä, tuuheita, sopusuhtaisia ja tietyn pituisia.

Kaljuja kohtia, liian pitkää kärkikasvua tai ruskeita neulasia havuissa ei sallita, ja sammal sekä jäkälä vain pienissä määrissä.

"Kerääjän kannattaa aluksi varmistaa havun pituus mittanauhan avulla. Lisäksi pidemmän havun oksan leikkauskohdan suurin sallittu paksuus on 1,5 senttimetriä ja lyhyemmän 0,8 senttimetriä", Puputti kehottaa.

Hän kertoo ostavansa keruukauden alussa pidempää 50–70 senttimetriä pitkää havua, ja sen jälkeen myös lyhyempää 35–40 senttimetrin havua.

"Pidemmästä nippuhavusta maksetaan 80 senttiä kilolta, ja lyhyemmästä köynnöshavusta euro kilolta."

Jotta havut pysyvät laadukkaina myös katkomisen jälkeen, tulee ne varastoida tarkasti.

"Koristehavut säilytetään aina varjossa. Havunippujen oksien tulee osoittaa ylöspäin ja tyven osua maahan, jonka kautta havut saavat vähän kosteutta", Puputti selventää.

Mutta onko havujen leikkaamisella haittapuolia puun kasvun kannalta?

Puputin mukaan koristehavuja kerätään samalta kohteelta 2–3 vuoden välein, "eikä koskaan peräkkäisinä vuosina".

Nuoremmasta puusta havuja kerätään lähempää maanpintaa. Myöhemmin havuja voi kerätä myös 5–6 metrin korkeudesta pitkävartisella oksaleikkurilla. Matalalle riittävät puutarhasakset.

"Puu yhteyttää pääosin latvustollaan, minkä vuoksi havuja ei leikata latvasta. Tärkeintä on, että noin 60 prosenttia puun latvasta suhteessa pituuteen jätetään leikkaamatta. Tällöin havujen keruun ei pitäisi vaikuttaa negatiivisesti puun kasvuun."