Sitkeys palkittiin Vaskion eränkävijöiden peurajahdissa
SALO
”Pääsee pois kotoa, saa luomuruokaa pakastimeen, tulee lähdettyä ulos”, luettelevat kuudenkymmenen molemmin puolin olevat miehet syitään lähteä metsälle.
”Kyllä se on veren vika. Me suomalaiset olemme metsästäjäkansaa”, Kari Salonen toteaa.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että pelkästään ruuan takia ei metsälle lähdetä.
”Halvemmalla saa kaupasta”, moni sanoo.
Toisaalta riistaliha on luonnonmukaista ruokaa, jota ei voi ostaa valmiissa paketissa.
Harrastus on kallis. Miehet laskevat riistalihan kilohinnan nousevan korkeaksi.
Metsästysseuran puheenjohtaja Väinö Koli jakaa tottuneesti passipaikat peurojen kulkureittien varrelle ja muistuttaa, että isosarvisia yksilöitä ei ammuta.
”Yritämme tasapainottaa peurakantaa ja säästää suvun jatkamiseen parhaiten soveltuvat yksilöt.”
Kova lounaistuuli rajoittaa paikkojen valintaa, pitää päästä tuulen alapuolelle. Pakkanen on lauhtunut ja lumi muuttunut painavaksi. Mäyräkoira on kovilla. Rotua käytetään peuran ajokoirametsästyksessä yleisesti, koska sen säkäkorkeus on matala.
”Mäyräkoira menee lumessa kuin saukko työntäen lunta edellään, mikä tekee matkanteosta hidasta.”
Asetumme pellon laitaan ja odotamme. Koira lähtee liikkeelle omistajansa kanssa. Se vapautetaan vasta, kun se saa vainun tai maassa näkyy tuoreita jälkiä.
”Normaalisti koira vapautetaan heti, mutta nyt yritämme säästää sen voimia.”
Pian metsän laitaan ilmestyy kaksi naaraspeuraa. Ne loikkivat nopeasti pellon yli kaukana passipaikoista.
”Peura voi tehdä neljän metrin loikan. Tavoitteena on osua ämpärinpohjan kokoiselle alueelle. Odotamme aina, että peura pysähtyy hetkeksi sopivaan asentoon, ennen kuin ammumme”, Koli selventää.
Laukausta ei kuulu ja peurat katoavat kuusikkoon. Passipaikat vaihdetaan nopeasti ja taas odotetaan.
Peuroja ei kuitenkaan näy eikä kuulu. Vain koiran haukunta täyttää lumisen metsän.
”Tällaista tämä metsästys on. Välillä eläimet ovat fiksumpia”, Koli toteaa majalla.
Miehet ovat jo valmiita lähtemään kotiin. Koiran omistaja Kunto Lintula puhkuu kuitenkin intoa ja yrittää innostaa toisetkin mukaan.
”Käyn hakemassa toisen koiran kotoa”, hän yrittää.
Asian ratkaisee tutulta maanviljelijältä tuleva puhelu. Hän on nähnyt maillaan monta peuraa. Päätetään lähteä uudestaan.
Tällä kertaa alkaa tapahtua. Peura ilmestyy näkökenttään kymmenen minuutin päästä ja pian kuuluu laukaus.
Unto Mäkinen on ampunut parivuotiaan naaraan. Ruho kuljetetaan lahtivajalle ja Jukka Kivilähde soitetaan hakemaan itselleen lihat.
”Metsästäjä saa ensimmäisen ampumansa peuran lihan itselleen. Jos ampuu toisen, liha annetaan sellaiselle, joka ei vielä ole peuraa saanut.”
Ruho nyljetään kolmen miehen voimin käden käänteessä. Valkohäntäpeuran metsästys jatkuu kuun loppuun.
SAARA OLKKONEN
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
