Pielisjoesta saatiin yli 12 kilon ennätyslohi – vielä suurempi kala pääsi karkuun

Kuurnan voimalaitoksen rakentamista 1971. Meneillään Laurinvirran luonnonväylän sulkeminen. Kuva: Pohjois-Karjalan museo

Metsä|Kalastus

12.10.202519:30

Arvio

Eija Vallinheimo

Tuottelias joensuulainen eräkirjailija Matti Kettunen on kirjoittanut jälleen uuden eräkirjan, joka kantaa nimeä Mahtilohia Pielisjoelta. Kirja kertoo ajasta, jolloin järvilohi vielä nousi Pielisjokeen Saimaalta.

Saimaan järvilohesta erottui kaksi erillistä kantaa, Pielisen järvilohi, joka nousi Lieksanjokeen ja Saimaan järvilohi. Jälkimmäinen kuti Pielisjoella ja sen sivujoilla.

Pielisjoki ja Koitajoki olivat vuosituhansia Saimaan järvilohen ainoita kutupaikkoja. Saimaan järvilohen kannan olemassaolosta ei vielä tiedetty tuolloin mitään.

Pielisen kanta taantui jo 1910-luvulla Pankakosken voimalaitosten rakentamisen jälkeen. Pielisjokeen lohia vielä nousi. Vuonna 1957 pieni joukko kalastajia löysi Pielisjoen lohikosket onnekkaan sattumuksen seurauksena.

Salaisesta paikasta pyydettiin mahtilohia vuosikymmenen verran eikä paikoista kerrottu edes naapureille. Suurimmat lohet saatiin aivan viimeisinä luvallisina päivinä syksyllä.

Kuten erätarinoihin kuuluu, se suurin ennätyslohi pääsi tietysti karkuun, ja muistoksi jäi vain kaarelle taipunut bambuvapa. Suurin tunnettu Pielisjoesta saatu järvilohi painoi 12,4 kiloa.

Matti Kettunen: Mahtilohia Pielisjoelta. 180 sivua. Väyläkirjat. Kuva: Väyläkirjat

Voimalaitosrakentaminen ja koskien kanavoiminen tuhosivat nämäkin lohikosket jo 1970-luvun alussa.

Kuurnan vesilaitoksen rakentamisen jälkeen kalastuspaikat oli tuhottu ja jäljelle jäivät vain muistot, joita Kettunen on nyt ansiokkaasti kirjannut ylös.

Kaikki soutukalastajat eivät ole käyneet enää alueella, sillä he haluavat muistaa kosket sellaisena kuin ne olivat ennen. Pienessä mittakaavassa lohensoutu on herätelty henkiin, mutta saaliskalana on istutettu kirjolohi.

Kirja on oiva muistutus siitä, miten erilaiset rakennusprojektit voivat vaikuttaa ympäristöön ja alueen ihmisiin vuosikymmeniä. Vaelluskalojen surullinen historia on toistunut monessa paikassa.

Vaikka järvilohi saataisiinkin pelastettua sukupuutolta, on kirja muistutus siitä, että mahtilohien aika tuskin enää koskaan palaa.