Tšekissä metsää kasvatetaan tiheässä ja hartaasti

Vladislav Podhradský

BECHYNÊ,

TŠEKIN TASAVALTA (MT)

Tie luikertelee ikiaikaisesta pikkukaupungista rinteitä ylös ja sukeltaa keltaisten viljavainioiden ääriltä metsään.

Näkymä pimenee. Soukat, pienilatvaiset tukkipuut kurkottavat taivaalle lähes kylki kyljessä kiinni.

Synkkä ikäkuusikko vaihtuu välillä pieneksi aukeaksi, lehtimetsäksi tai läpipääsemättömän tiheäksi, aidan ympäröimäksi taimikoksi.

Vallitsevat puulajit, mänty ja kuusi, ovat suomalaiselle tuttuja, mutta kasvatustavasta näkee, että täällä seurataan muita kuin Tapion ohjeita.

Tšekin tasavallassa metsätalous noudattaa 1700-luvulla Saksassa kehitettyä oppia, kertoo metsänhoitaja Vladislav Podhradský. Perusajatuksena on kasvattaa suurin mahdollinen puusato.

Kuusta istutetaan 4 000 tainta hehtaarille, pyökkiä kaksinkertainen määrä. Harras taimikonhoito aloitetaan muutaman vuoden kuluessa istutuksesta. Kasvatusmetsiä harvennetaan usein mutta kevyesti – juuri sen verran, ettei puita ala kuolla ylitiheyteen.

Podhradský vastaa Bechynên tila -nimisen yksityisen yhtiön metsien hoidosta. Tila, johon kuuluu 5 000 hehtaarin metsäalueen ohella muun muassa linna ja maatalousmaata, kuului pitkään eri aatelissuvuille. Toista maailmansotaa seuranneen sosialismin aikana maat omisti valtio, mutta 1990-luvulla ne palautettiin omistajasuvulle.

Suku möi omaisuutensa pian yhtiölle, jonka omistaa kansainvälisellä veriplasmakaupalla rikastunut sveitsiläis-tšekkiläinen liikemies Josef Štáva.

Aatelisvallan vuosisatoina metsän päätarkoituksena oli tuottaa riistaa ja metsästyshuvia herrasväelle. Alueelle perustettiin erityinen riistapuisto vuonna 1586. 1700-luvulta alkaen puutavaran arvo nousi, jolloin myös ainespuun kasvatukseen alettiin kiinnittää huomiota.

Riistapuistosta muistuttavat satoja vuosia vanhat, monihaaraiset tammet.

Ennen niitä vaalittiin terhojen tuottamiseksi riistaa varten, nyt ne kasvavat kulttuuriperintönä ja monimuotoisuutta lisäävinä säästöpuina keskellä nuorta, lahovikaista kuusikkoa.

Riistaa on toki vieläkin. Yksi omistajayhtiön tulonlähteistä on metsästysmatkailu. Saksanhirvien ja metsäkauriiden runsauden vuoksi taimikot aidataan.

Aitaaminen on elinehto erityisesti lehtipuulajeille. Laki velvoittaa uudistamaan vähintään neljäsosan alasta lehtipuille tai saksanpihdalle.

Lehtipuita suosivien sääntöjen tarkoitus on parantaa metsien terveyttä ja luonnon monimuotoisuutta. Tiheinä monokulttuureina kasvavat kuusikot ovat alttiita muun muassa kirjanpainajatuhoille.

Bechynên tilan metsissä on märkää maaperää, joka vaatii huomiota puunkorjuussa. Työtä tehdään ympäri vuoden. Ilmasto on sen verran leuto, ettei maa normaalitalvena routaannu.

”Tänne täytyy valita sellaista teknologiaa, joka ei vahingoita maastoa”, Podhradský painottaa.

Tuoreella korjuutyömaalla huhkii sopimusurakoitsijana yrittäjäpariskunta. Hevonen ja mies juontavat moottorisahalla tehtyjä tukkeja vaimon raahatessa käsin hakkuutähteet kasoihin.

Tukit siirretään tien varresta traktorin kärryssä varsinaiselle varastolle, jonka pohja kestää kuorma-auton painon.

Kuusikon päätehakkuu koittaa Podhradskýn mukaan 130 vuoden iässä. Laissa määrätty vähimmäisikä uudistushakkuulle on 80 vuotta. Tilastot kertovat tšekkiläisen metsän keskimääräiseksi kiertoajaksi 115 vuotta.

Hakkuutähteet päätyvät poltettaviksi. Kuten kaikkialla Euroopan unionissa, Tšekissäkin suositaan nyt uusiutuvaa energiaa. Metsänhoitaja Podhradský korjauttaa risut talteen kannattavuuden ja velvollisuuden sanelemana ja kertoo, ettei tee sitä mielellään.

”Entisaikoinakin maatalot ottivat paljon havuja. Metsistä tulee paljaita ja steriilejä, se ei ole luonnollista.”

HENRIK SCHÄFER

Avaa artikkelin PDF