Kolumni Kauppamiehiä tarvitaan

Metsäsektorille investoidaan jälleen. Vaikka paperikoneita todennäköisesti vielä ajetaan alas, on sellu-, kartonki-, biopolttoaine- ja puutuoteteollisuudessa vahvoja maailmanlaajuisia kasvun mahdollisuuksia.

Perisuomalaiseen tapaan metsäpoliittinen keskustelu on painottunut kysymykseen, riittääkö puu kaikille investoinneille. Erityisesti metsäteollisuuden etujärjestö on ollut huolissaan siitä ja puumarkkinoiden toiminnasta.

Ehkä nyt on eväitä päästä keskustelussa asian ytimeen, kun konsulttiyhtiö Pöyry

julkisti kattavan tutkimuksen aiheesta. Metsävarat mahdollistavat puunkäytön lisäämisen

jopa puolitoistakertaisesti

hallituksen tavoittelemasta 15 miljoonasta motista – puusta ei todellakaan ole pula.

Pöyryn raportin ehkä mielenkiintoisin havainto on se, puuvarannot vahvistuvat erityisesti mäntytukin suhteen. Jo päätetyt ja suunnitellut investoinnit kohdistuvat kuitenkin etupäässä kuitupuuhun.

Koko Suomen ja metsäsektorin

kannalta olisi tärkeää, että puutuoteteollisuuden toiminta-

ja investointiedellytyksiin panostettaisiin nykyistä tarmokkaammin. Siihen hallituksen kärkihankepaketista ei löydy selkeää vastausta, vaikka ministeri on nimennyt sen lempilapsekseen.

Ministeri Tiilikaiselle tässä

on agendaa myös Pariisin ilmastokokoukseen. Laudat, lankut, hirret, liimapuupalkit, levyt, puuovet ja -ikkunat sitovat

ilmakehän hiiltä vuosisadoiksi. Puurakentamisen edistäminen täytyy saada ilmastopolitiikan ytimeen.

Hallituksella on työsarkaa poistaa säädösviidakkoa ja

luoda edellytyksiä kotimaiselle puurakentamiselle. Puuta pitää myös uskaltaa avoimesti suosia ilmastoperusteilla kaavoitus- ja muissa politiikkapäätöksissä. Kotimaan pitää olla kunnossa, jotta viennin kasvua voidaan haaveilla.

Myös ministeri Rehnin pitää toimia EU:ssa ja kotimaassa

nykyistä vahvemmin puutuoteteollisuuden edellytysten parantamiseksi. Sahojen syöttötariffijärjestelmä vaatii korjauksen. Kotimaan teollisuuspolitiikassa mekaaninen metsäteollisuus on jäänyt liian usein pikkuveljen asemaan, vaikka se on koko metsäbiotalouden kivijalka.

Kun tukkia sahataan, tulee sivutuotteena puolet kuituhaketta ja energiajakeita. Mekaaninen metsäteollisuus on vahva työllistäjiä alueilla, joilla muita teollisia työpaikkoja on vähän. Kuljetustukien karsiminen on ollut iso virhe.

Meidän metsänomistajien puunmyyntituloista suuri osa tulee tukin myynneistä. Tukin kysyntä vaikuttaa merkittävästi hakkuupäätöksiin ja pitää yllä myös kuitu- ja energiapuun kauppaa.

Jos tukille ei saada lisäkäyttöä, joutuvat metsänomistaja ja metsänhoitoyhdistykset entistä rajummin valvomaan sitä, että arvokasta tukkipuuta ei katkota kolme kertaa halvemman kuitupuun hinnalla sellukattilaan. Siitä seuraa koko alalle ongelmia. Puumarkkinoita on vaikea kehittää, jos tukilla ei ole riittävää kysyntää.

Myös itse puutuoteala vaatii uudistumista. On uskallettava panostaa uusien teknologioiden, tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen. Markkinaosaaminen taitaa olla kaiken suomalaisen viennin Akilleen kantapää – eikä vähiten puutuotealalla.

Pitäisikö puutuotealan aktivoitua hiekkamaista tulevien turvapaikan hakijoiden suhteen? Saataisiinko siitä paljon parjattujen nuorten miesten

porukasta valikoitua hyviä kauppamiehiä?

Irak ja Syyria on pommitettu

palasiksi. Jossakin vaiheessa alkaa jälleenrakentaminen, jota kansainvälinen yhteisö avokätisesti tukee pakolaisvirran tyrehdyttämiseksi. CLT-levyistä voisi rakentaa merikontteihin lastattavia ekologisia asuntoja, joita koottaisiin ruuviperustuksille paikan päällä. Maailma on mahdollisuuksia täynnä – löytyykö meiltä tarmoa ja kauppamiehiä?

Avaa artikkelin PDF