Metsäteollisuus vaati puun hintaan 28 prosentin alennusta vuonna 1991

Olen lueskellut läpi Erkki Teräväisen erittäin ansiokkaan kaksiosaisen MTK:n 100-vuotishistoriikin. Metsätalouden osalta teospariin on välittynyt joitakin virheellisiä tietoja, mikä puolestaan on johtanut sekä vääriin tulkintoihin että johtopäätöksiin.

Näen tiedon oikaisemisen näin jälkikäteenkin tarpeellisena, koska pitkäaikaisen ystäväni ja työtoverini Heikki Haaviston poismenon vuoksi olen ainoa henkilö MTK:n puolelta, jolla on tapahtumien kulusta oikea tieto.

Virheelliset tiedot historiateoksessa koskevat maaliskuuta vuonna 1991, jolloin MTK oli saanut kutsun saapua Helsingin Etelärantaan Metsäteollisuuden Keskusliittoon keskustelemaan puun hintasopimuksesta.

Tapaamiseen lähtivät lisäkseni puheenjohtaja Heikki Haavisto, metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Ahti Huovinen ja minä metsäjohtokunnan toisena puheenjohtajana. Metsäteollisuudesta paikalle saapuivat vuorineuvos Jukka Härmälä ja toimitusjohtaja Jarl Köhler.

Köhler käytti tilaisuudessa puheenvuoron, josta sanatarkka lainaus: ”Metsäteollisuus on valmis jatkamaan runkosopimusta, mikäli MTK on valmis laskemaan puun hintaa nyt 12–14 prosenttia, syksyllä edelleen 7–9 prosenttia ja ensi keväänä, kun Ruotsi alentaa hintaa viidellä prosentilla, meillä vastaava alennus. Vastausta edellytämme huomiseen klo 12:een mennessä.”

Heikki Haavisto käytti ainoan puheenvuoron. Hän kysyi, eikö vastauksen antamisen voisi siirtää torstaihin, jolloin meillä on metsäjohtokunta koolla. Tähän suostuttiin.

Tuo väärä tieto, johon alussa viittasin, on ilmeisesti tullut ystäväni Juhani Viitalan teoksesta Puukaupan sopimuspolitiikkaa (2002). Sivulla 246 Viitala mainitsee puun hintojen alentamisvaatimuksena pelkästään 12–14 prosenttia.

Hämmästelin jo teoksen ilmestyessä tuota virheellistä prosenttilukua. Vaatimus ei ollut niin, vaan ensin 24–28 prosentin alennus ja vastaus seuraavaan päivänä kello 12 mennessä.

Mikäli alentamisvaatimus olisikin ollut Viitalankin teoksessa mainittu 12–14, neuvottelukosketus olisi todennäköisesti toteutunut. Sen sijaan mahdottoman edessä metsävaltuuskunta päätyi puun myyntisulkuun.

Totta kai pohdimme vaihtoehtoja, mutta Metsäteollisuuden esittämän vaatimuksen edessä niitä ei yksinkertaisesti ollut.

Kilpailuviraston määräyksestä puun myyntisulku jouduttiin lopettamaan 14.11.1991 pidetyssä metsävaltuuskunnan kokouksessa.

Myyntisulun osalta Heikki Haavisto toteaa muistelmissaan sen onnistuneen hyvin, sillä sen ansiosta puun tarjonta väheni noin puoleen. Haaviston johtopäätös on siis täysin päinvastainen kuin satavuotishistoriikin otsikko epäonnisesta myyntisulusta antaa ymmärtää.

Seuraava ja samalla viimeinen valtakunnallinen puun hintasopimus solmittiin maaliskuussa 1994.

Toimin noissa neuvotteluissa MTK:n puolelta puheenjohtajana.

Toinen, tosin vähäisempi, virheellinen tieto teosparissa koskee Metsäliiton edustusta puun hintaneuvotteluissa. Historiikissa todetaan, että Metsäliitto ei ollut niissä edustettuna, joten se joutui sopeutumaan MTK:n metsävaltuuskunnan sopimaan neuvottelutulokseen.

Todellisuudessa Metsäliitto oli mukana, sillä erotuksella vain, että Matti Puttonen istui MTK:n puolella pöytää. Istuimme monesti vierekkäin.

Noilta virheiltä teosparissa olisi vältytty, jos teoksen laatija olisi haastatellut myös johtavia luottamushenkilöitä. He kuitenkin olivat koko ajan sekä valmistelun, tapahtumien että päätöksen- teon keskiössä.

Antero Aho

metsätalousneuvos

MTK:n metsävaliokunnan ja metsäjohtokunnan 2. puheenjohtaja 1980 ja 1990-luvulla

Reisjärvi