Nyt se on tutkittu: Hirvelle maistuvat männyn taimet – erityisesti lehtipuun alla

Suurimman osan vahingoista taimikoille hirvi aiheuttaa talvella, kun muuta ruokaa on niukasti tarjolla. Kuva: Jaana Kankaanpää

"Mieluisin elinympäristö hirvelle näyttää olevan metsämaisema, jossa taimikot sijaitsevat varttuneiden metsien lomassa. Tämä liittyy ilmeisesti hirven kannalta sopivaan ravinnon ja suojan vaihteluun", kertoo maatalous- ja metsätieteiden maisteri Ari Nikula.

Nikula selvitti väitöstutkimuksessaan, miten hirvi valitsee elinpiirinsä ja miksi jotkin taimikot maistuvat hirvelle toisia paremmin.

Hirvi ei porojen tapaan kaavi ruokaa lumen alta. Suurimman osan vahingoista taimikoille hirvi aiheuttaakin talvella, kun muuta ruokaa on niukasti tarjolla. Lumettomana aikana hirvi käyttää ravinnokseen kymmeniä kasveja, mutta talvella mänty on hirven pääasiallista ravintoa.

Mäntytaimikoissa kasvavat lehtipuut lisäsivät hirven aiheuttamia tuhoja, mutta vain silloin kun ne olivat mäntyjä pidempiä ja kasvoivat aivan niiden vieressä. Muiden lehtipuiden poistaminen taimikoista ei näytä olevan tarpeellista, Nikulan tutkimuksesta ilmenee.

Sekä kesällä että talvella hirvet suosivat elinympäristöjä, joissa on runsaasti ja monipuolisesti ravinnoksi kelpaavia kasveja. Tuhoja kirjattiin enemmän ravinteikkaan ja hienojakoisen maaperän mäntytaimikoista kuin muista maa- ja kallioperä -yhdistelmissä.

Myös voimakas maanmuokkaus lisäsi taimien alttiutta hirven syönnille. Tutkimuksen mukaan muokkaus saattaakin parantaa taimien makua. Toisaalta tulokseen voi vaikuttaa se, että maata muokataan eniten juuri hienojakoisilla ja ravinteikkailla maaperillä.

Hirvi arvostaa rauhaa, sillä kahden kilometrin säteellä asutuksesta ja teistä vahinkoja havaittiin vähemmän. Erityisesti talvella hirvet suosivat mäntyvaltaisia taimikoita alueilla, joilla on vain vähän asutusta ja peltoja. Kesällä elinpiirit vastasivat keskimääräistä metsämaisemaa.

Hirvien elinpiirin koko vaihteli noin tuhannesta hehtaarista aina muutamaan tuhanteen hehtaariin. Talven ja kesän hirvet viettivät useimmiten eri alueilla, jotka sijaitsivat keskimäärin 15–20 kilometrin päässä toisistaan. Osa hirvistä kuitenkin pysyi kesän ja talven lähes samoilla sijoilla.

Kasvaneen hirvikannan myötä myös metsien hirvivahingot ovat lisääntyneet. Metsien inventointitulosten mukaan hirvivahinkoja oli vuosina 2004–2008 noin 750 000 hehtaarilla, eli viidenneksessä taimikoista.

Nikulan tutkimusaineisto koostui muun muassa yksityisille maanomistajille maksetuista hirvituhotaimikoiden korvauksista, Luonnonvarakeskuksen satelliittikuvapohjaisista metsävaratiedoista ja pantahirvien liikkeistä.

Tutkimuksen pohjalta voitaisiin Nikulan mukaan luoda edelleen työkaluja, joilla hirvituhoille alttiita alueita voitaisiin ennustaa.

"Metsätalouden käyttöön voidaan muodostaa luokitus, jossa hirvituhoriski arvioidaan maaperä- ja kallioperätekijöiden perusteella. Kun mukaan otetaan metsävaratiedot, voidaan hirville sopivien elinympäristöjen määrää edelleen tarkentaa. Lisätutkimuksilla saataisiin tuhoriskin lisäksi apua myös kestävän hirvikannan määrittelyyn."