Marraskuu on jo ovella – miksi puissa on edelleen lehdet?

Jos puun lehdet on vielä vihreitä, puu ei ole ottanut kaikkia hyödyllisiä aineita talteen.  Kuva: Jarkko Sirkiä

Omenapuut loistavat vihreinä Oulussa ja Espoossa, koivut ja vaahterat esittelevät ruskan värejään Helsingissä.

Miksi monessa puussa on edelleen lehdet, vaikka syksy on jo pitkällä ja luntakin on tullut ja mennyt?

Ohjelmajohtaja, professori Anne Tolvanen Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että ilmiö menee luontaisen vaihtelun piikkiin.

”Tänä vuonna lehdet putoavat tavallista myöhemmin.”

Puut alkavat valmistautua talveen pikkuhiljaa jo loppukesällä, Tolvanen kertoo.

”Heti kun kasvun vilkkain vaihe on ohitettu heinä–elokuussa, kesällä tuotettua ruokaa aletaan laittaa talteen talven varalta.”

Puut ottavat talveentumisen signaalin sekä lämpötilasta että valoilmastosta.

Valoilmasto kertoo puille, että syksy ja talvi on tulossa. ”Kun päivän pituus lyhenee, kasvit osaavat varautua siihen, että talvi on tulossa.”

Ilmastonmuutos ei vaikuta valoilmastoon. Se vaikuttaa säähän ja lämpötiloihin.

”Sää voi viivästyttää talveentumista jossakin määrin, mutta ei loputtomiin, koska valoilmasto on muuttumaton.”

Sää siis vaikuttaa talveentumiseen valoilmaston rajoissa.

Keväällä tilanne on toinen.

Valoa on maaliskuusta lähtien todella paljon. Vain lämpötila rajoittaa kasvuun lähtöä.

”Muutaman päivän yhtenäinen lämmin jakso voi harhauttaa kasvia lähtemään kasvuun liian aikaisin, koska valo ei rajoita kasvuun lähtöä.”

Jos kasvu lähtee liikkeelle, kun maa on jäässä ja juuret eivät saa vettä, puu voi kuivua. Pakkaset voivat myös palelluttaa silmut.

Tänä syksynä pakkaset tulivat aikaisin. Puut laittavat nyt ravinteita talteen oksiin, runkoon, juuriinkin, Tolvanen kertoo.

Pakkaset eivät vaikuta siihen, sillä routa ei ole ehtinyt mennä juurten syvyyteen asti.

Puut ottavat talveentumisen signaalin sekä lämpötilasta että valoilmastosta. Kuva: Jarkko Sirkiä

Jos puun lehdet ovat vielä vihreitä, puu ei ole ottanut kaikkia hyödyllisiä aineita talteen. Lehtien pudotessa vihreinä puu menettää osan talvivarastoistaan.

”Suurilla puilla on niin paljon biomassaa, että ne eivät hetkahda pienestä. Pienet ovat herkempiä. Kasvu voi vähän heikentyä, ääritilanteessa joku taimi voi kuolla”, kertoo Tolvanen.

Jos lehdet ovat keltaisia ja kuivia, puu on ehtinyt ottaa ravinteet talteen.

Sen jälkeen puu valmistautuu hylkäämään lehden. Irtoamissolukko kehittyy lehtiruodin ja oksan väliin. Tuulenpuuska saa lehdet irtoamaan.

Toiset puut tulevat ruskaan aiemmin ja toiset myöhemmin. Kyseessä on Tolvasen mukaan geneettinen ominaisuus. Myös kasvupaikka vaikuttaa siihen.

Leppä ei koskaan tule ruskaan. Sillä on varaa pudottaa lehtensä vihreinä.

”Lepällä on juurissaan symbioottisia juurinystyräbakteereja, jotka sitovat kasvun kannalta tärkeää typpeä suoraan ilmakehästä. Lepällä ei siten yleensä ole nälkä, joten se voi tuhlailla ravinteita, eikä niitä tarvitse ottaa talteen lehdistä.”

Istutetut puut eivät välttämättä osaa varautua syksyyn ajoissa. Omenapuu Espoossa lokakuun viimeisenä päivänä. Kuva: Jarkko Sirkiä

Istutetut puut ovat asia erikseen.

”Puutarhakasvit ovat monesti alun perin eteläisemmältä seudulta. Ne eivät välttämättä osaa varautua ajoissa syksyyn. Jos ne ovat alun perin sopeutuneet erilaiseen valoilmastoon, ne eivät osaa ottaa meidän valoilmastostamme signaalia, että nyt olisi aika alkaa varustautua talveen.”

Jos lehdet jäävät puuhun ja tulee pakkanen, se ei Tolvasen mukaan vaikuta millään lailla puun hengissäsäilymiseen. ”Kyllä niillä on sen verran ravintoa ja energiaa varastossa rungossa ja juurissa.”

Jos puu taas kärsii pakkasvaurioista joka vuosi, sille käy ennen pitkää huonosti.

”Puutarhakasveilla on syystäkin viljelyvyöhykkeet. Niitä ei saisi viedä liian pohjoiseen, sillä ne kuolevat tai niiden tuotanto on liian alhaista.”