Ilmansuojelusta koituu sahoille satojentuhansien kustannukset

OULAINEN

Ympäristönsuojelulain vaatimus savukaasujen suodattamisesta ja piipun vähimmäiskorkeudesta on tullut toistaiseksi maksamaan pohjoispohjalaiselle Junnikkalan sahalle noin 350 000 euroa.

”Remontti on tehty Oulaisissa. Meillä on vielä kolme muuta kattilaa Kalajoella, joissa samanlaiset muutokset on tehtävä”, kertoo metsäjohtaja Juha Junnikkala.

Sahan lämpökeskuksissa poltetaan tuotannossa syntyvää purua ja kuorta sekä metsähaketta. Lämpö hyödynnetään sahatavaran kuivaamoilla ja tehdaspaikkakuntien kaukolämpöverkossa.

Suomalaisten säädösten mukaan vuoteen 2018 mennessä 1–50 megawatin kokoisten energialaitosten pitää rajoittaa päästöjään suodattimilla. Aiemmin suodatusvaatimus on koskenut vain isoja laitoksia.

Päästörajat ovat vielä tiukkenemassa vuoden 2018 jälkeen, kun asiaa koskeva EU-direktiivi tulee voimaan.

”Esimerkiksi hiukkaspäästöissä kotimaisen asetuksen päästöraja on 150 milligrammaa savukuutiota kohden. EU-direktiivin raja on 50 milligrammaa.”

Remontteja on luvassa paitsi sahoille myös kuntien lämpövoimaloille ja kasvihuoneille. Ympäristöministeriö on arvioinut, että asia koskee noin 300 biomassaa käyttävää laitosta Suomessa.

Lainsäätäjien tavoitteena on parantaa ilman laatua.

Teollisuus ja energiantuotanto eivät ole tilastojen mukaan pahimpia ilmanpilaajia, mutta kärkikahinoissa kuitenkin.

Pahimpia syntipukkeja ovat puun pienpolttajat: puulämmittäjät, takkojen omistajat ja saunojat.

Myös tieliikenne ja varsinkin kaupunkien keväinen katupöly ovat merkittäviä saastuttajia. Sen lisäksi iso osa ilmansaasteista kulkeutuu Suomeen ulkomailta.

”Monellakaan laitoksella ei ole ollut suodattimia, ellei tehdas sijaitse asutuksen keskellä ja rakennuslupa edellytä sellaisia”, Junnikkala toteaa.

Oulaisissa sahan lämpökeskuksen piippua korotettiin 20 metristä 30 metriin. Lisäksi savukaasut tulevat nyt suodatinyksikön läpi.

Oulaisten yksikössä lämpö tuotetaan kahdella neljän megawatin kattilalla.

”Nämä ovat sellaisia rakennushankkeita, joista ei tule teollisuudelle mitään tuottoa, pelkästään kustannuksia. Ympäristönsuojelu maksaa.”

Junnikkala arvioi, että sahoille koituvat kustannukset ovat 200 000–500 000 euroa yhtä remonttia kohden.

”Positiivista on, että EU-direktiiviin saatiin pitkä siirtymäaika. Sen ansiosta moni laitos ehtii remontti-ikään.”

Ympäristöministeriön tiedotteen mukaan Suomi ajoi direktiiviehdotukseen poikkeuksen, jonka mukaan biomassaa pääpolttoaineenaan käyttävät kattilat saavat siirtymäaikaa vuoteen 2030 asti, mikäli sijaintialueen ilmanlaadun raja-arvot eivät ylity.

Poikkeus hyödyttää 5–10 megawatin kokoisia laitoksia.

Purun ja kuoren energiakäytössä Junnikkalaa ihmetyttää, miksi sahoilla syntyvät sivutuotteet ovat eriarvoisessa asemassa verrattuna vaikkapa Afrikasta suomalaiseen satamaan laivattuun kumipuuhun.

”Meidän sivutuotteillemme ei saa muuttuvan sähköntuotannon tukea, kun sitä viedään Ouluun tai Kokkolaan sähkövoimalaan. Dieselillä käyvällä laivalla ulkomailta tuodulle puulle sitä kuitenkin maksetaan, veronmaksajien rahoilla”, Junnikkala huomauttaa.

Asiaa peräsi viime syksynä eduskunnassa maan tunnetuin sahuri, kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps.). Tuolloinen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) vastasi, että sääntöjen muuttaminen olisi ongelmallista EU:n valtiontukisäädösten vuoksi.

”Siihen pitäisi pyrkiä, ettei kuorta ja purua tarvitsisi kuljettaa pitkiä matkoja rekoilla. Nykyisillä tariffeilla tämä ei ole mahdollista”, Junnikkala sanoo.

Hanna Lensu

Avaa artikkelin PDF