Säästöpuita ei olejätetty turhaan
Kari Salonen UPM:n ympäristöjohtaja Timo Lehesvirta iloitsee yhtiön onnistuneen monimuotoisuuskokeilussaan. Tekopökkelöt ovat houkutelleet talousmetsään laho-puusta riippuvaista lajistoa. Kuva: Viestilehtien arkistoJANAKKALA (MT)
Taimikon keskellä tönöttää vajaa parikymmentä noin neljästä metristä siististi katkaistua, järeää kuusenrunkoa.
Metsäyhtiö UPM vaalii monimuotoisuutta, ja se näyttää tehokkaalta. Maiseman kauneus riippuu katsojasta.
UPM omistaa noin 8 000 hehtaarin metsätilan Janakkalan Harvialassa. Tekopökkelöt sahattiin kokeilumielessä vuonna 2002 metsikön avohakkuun yhteydessä.
”Kymmenessä vuodessa olemme huomanneet, että säästöpuita kannattaa jättää. Homma toimii”, ympäristöjohtaja Timo Lehesvirta toteaa.
Hänen mukaansa alueella on havaittu ensimmäisen kymmenen vuoden aikana 800 eri kovakuoriaislajia. Osa niistä on uhanalaisia.
Lehesvirta toivoo, että tuhannen lajin raja menisi rikki seuraavan kymmenen vuoden aikana.
”Tavoitteemme on, että meillä säilyy oikeus harjoittaa metsätaloutta, jos ja kun arvolajistoa löytyy.”
Metsälajiston runsautta rajoittaa ennen kaikkea lahopuun määrä. Mitä enemmän puuta ja mitä useampaa puulajia lahoaa, sitä enemmän se tarjoaa elinympäristöjä harvinaisille hyönteisille, kääville ja jäkälille.
Kun metsikön kiertoaika on 70–100 vuotta, järeäläpimittaista ja pitkälle lahonnutta puuta ei ehdi syntyä ilman, että alalle jätetään säästöpuita.
Etelä-Suomen metsistä yli 95 prosenttia on talouskäytössä. Sen vuoksi talousmetsien luonnonhoito vaikuttaa laajasti metsien monimuotoisuuteen.
Avohakkuita alettiin pehmentää säästöpuilla 1990-luvun puolivälissä – osin monimuotoisuuden lisäämisen, osin maiseman takia.
Asiantuntijat koettavat parhaillaan selvittää, mikä olisi metsänomistajan taloudellisten menetysten minimoimisen ja monimuotoisuushyötyjen maksimoimisen kannalta optimaalinen määrä säästöpuita.
Nykyisten hyvän metsänhoidon suositusten sekä PEFC-metsäsertifioinnin kriteerien mukaan hakkuualalle tulisi jättää 5–10 säästöpuuta hehtaaria kohti. Laki ei säästöpuita vaadi.
Säästöpuut ovat normaalisti ryhmässä, ja ne saavat kaatua omia aikojaan.
Suomessa valtaosa metsistä on PEFC-sertifioitu. Sertifikaatin kriteerejä ollaan parhaillaan uudistamassa.
Työryhmässä mukana oleva MTK:n metsäasiantuntija Lea Jylhä muistuttaa, että myös taloudellinen kestävyys pitää säilyttää.
”Luonnonhoidon on oltava kustannustehokasta, eikä monimuotoisuuden lisääminen saisi jäädä yksin metsänomistajan maksettavaksi.”
Metsäntutkimuslaitos on laskenut metsätilastollisessa vuosikirjassa säästöpuiden arvon. Yksityismetsissä jätettiin vuonna 2011 avohakkuissa keskimäärin 10 pienehköä säästöpuuta hehtaarille. Yhden puun arvoksi on määritetty 10,2 euroa.
Kaikkiaan avohakkuualoille jää siis lahoamaan puuta vuosittain noin 11,1 miljoonan euron arvosta.
Ympäristöneuvos Esko Hyvärinen ympäristöministeriöstä rohkaisee metsänomistajia jatkossakin jättämään säästöpuita hakkuualoille. Niitä ei ole jätetty turhaan.
”Pienilläkin panostuksilla on monimuotoisuushyötyjä.”
Vuoden 2010 uhanalaisuusselvityksen mukaan monimuotoisuuden köyhtyminen talousmetsissä on hidastunut.
Hyvärisen mukaan jo kymmenen kuutiota lahopuuta hehtaarilla avittaa uhanalaislajistoa.
”Säästöpuiden poltto edistää monimuotoisuutta pelkkiä säästöpuita enemmän”, hän toteaa.
Kemeratukea säästöpuuryhmän polttoon ei kuitenkaan saa.
Sisarukset Kaija Ilmavirta ja Matti Heino omistavat Janakkalassa pienen metsätilan.
He eivät pidä UPM:n tekopökkelöitä lainkaan hullun näköisinä, vaikka leikkauspinta saisikin olla luonnollisemman näköinen, jotta niitä viitsisi omassa metsässä katsoa.
”Pystyynkuolleita ja huonokuntoisia puita voisi hyvin jättää pökkelöiksi, muttei välttämättä kaikista järeimpiä tukkipuita”, Heino pohtii.
Ilmavirta ihmettelee, kuinka ajat muuttuvat.
”20 vuotta sitten ei olisi saanut jättää yhtään lahopuuta metsään. Nyt sitä tehdään tarkoituksella.”
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
