Näin valtavasti suomalainen käyttää vessapaperia – mikä neuvoksi, jos ei halua pyyhkiä ”neitseellisellä” paperilla?

Länsimaissa ihmisten vaurastuminen näkyy siinä, että vessapaperissa on enemmän kerroksia ja se on pehmeämpää. Kuva: Sanne Katainen

Pehmopaperi- ja hygieniatuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa. Syinä ovat sekä ihmisten määrän lisääntyminen että hygieniatason parantuminen kehittyvissä maissa.

Suomessa pehmopaperien käyttömäärä on melko vakiintunut hieman yli 17 kiloon vuodessa henkeä kohden. Vessapaperiksi muutettuna määrä vastaa 60 rullaa.

Tosin kilomäärästä lähes 4 kiloa on talouspaperia, jonka kulutuksessa suomalaiset ovat Euroopan kärkikastia.

Väestön ikääntyessä ja elintason kohotessa pehmopaperien kulutus kasvaa maltillisesti, kertoo erikoistutkija Juha Laitila Luonnonvarakeskuksesta. Nopeimman kasvun vuodet ovat Pohjoismaissa ohitse.

”Vaurastuminen näkyy siinä, että paperissa on enemmän kerroksia ja se on pehmeämpää.”

Euroopassa pehmopaperin kulutus kasvaa pari prosenttia vuodessa. WC- ja talouspaperien, lautasliinojen ja nenäliinojen kaupan arvo on noin 10 miljardia euroa.

Euroopan pehmopaperiyhdistyksen (ETS) mukaan Pohjois-Amerikassa pehmopaperia käytetään ainakin tuplasti enemmän asukasta kohden kuin Euroopassa.

Koko maailmassa vessapaperia kulutetaan runsaat neljä kiloa per henki vuodessa. Köyhemmissä maissa yleisempää on peseytyä vedellä vessassa asioidessa.

Herää kysymys, paljonko puuta tarvitaan, jos kehittyvissä maissa innostutaan käyttämään vessapaperia samanlaisia määriä kuin vaurastuneissa maissa? Esimerkiksi Afrikassa vessapaperia kuluu alle puoli kiloa henkeä kohden vuodessa.

Laitilan mukaan neitseelliseen eli ensikuituun pohjautuvan pehmopaperin tuotanto on kasvussa, koska kierrätyspaperin saatavuus laskee koko ajan. Syy kehitykseen piilee paperittomissa toimistoissa ja A4-arkkien käytön vähenemisessä.

Yhä suurempi osa kierrätyskuiduista ohjautuu pahvien ja kartonkien valmistukseen.

”Etenkin uusissa tehtaissa pyritään käyttämään ensikuitua, eikä niille välttämättä edes rakenneta kierrätyskuidun puhdistuslaitosta eli siistaamoa. Investointikustannusten lisäksi siistaus kuluttaa energiaa ja kemikaaleja sekä aiheuttaa raaka-ainehävikkiä.”

Laitila huomauttaa, että pehmopapereiden raaka-aineeksi käytetään myös sahahaketta ja muita sivuvirtoja.

Pääosa Suomessa tuotetusta pehmopaperista jää kotimaan markkinoille ja loput viedään lähialueille Baltiaan ja Pohjoismaihin.

Suomeen tuodaan vähäisiä määriä pehmopaperia Ruotsista, Latviasta, Puolasta ja Saksasta.

”Tuontiin on syynä kilpailu ja konserniin kuuluvien tehtaiden välinen työnjako eri paperilaatujen valmistuksessa ja jalostuksessa.”

Tilaa vievää, ilmavaa pehmopaperia ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja. Isoja jumborullia Suomeen jalostettaviksi tuovat jotkin pienet toimijat.

Suomessa pehmopaperia valmistetaan kahdessa paikassa: Metsä Tissuen tehtaalla Mäntässä ja ruotsalaisen Essityn tehtaalla Nokialla. Mäntässä kierrätyskuidun käyttö loppuu, mutta Nokialla valmistetaan yhä Lotus Luonnonystävän -vessapaperia, joka on tehty kierrätyskuidusta.

Metsä Tissuen Afryllä teettämän selvityksen mukaan Mäntässä ensikuidusta valmistetun vessapaperirullan hiilijalanjälki on yllättäen noin viidenneksen pienempi kuin kierrätyskuidusta valmistetun.

Vessapaperi päätyy jätevesilaitoksilta lietteen mukana biokaasuksi ja kompostoinnin kautta mullaksi. Multa kelpaa viherrakentamiseen ja kasvimaalle, muttei luomutuotantoon.

Voi olla, että jossain vaiheessa moni haluaa siirtyä vessapaperin käytöstä vesipesuun esimerkiksi ilmasto- ja hygieniasyistä. Madventures-ohjelmasta tutun toimittajan Riku Rantalan sanoin: Jos kaadut naamallesi koirankakkaan, pyyhitkö sen vain paperilla vai pesetkö pois?

Vesipesun ympäristöystävällisyys riippuu paljon veden saatavuudesta, sen lämmittämiseen käytetystä energiasta ja pyyhkeiden pesusta.