kolumni Metsätalous on elinkeino

Metsätilakoon ja rakenteen kehittämistä pohtinut työryhmä jätti raporttinsa ministeri Koskiselle viime viikolla. Raportti ja siinä linjatut toimenpiteet luovat erinomaisen perustan elinkeinomaisen metsätalouden kehittämiselle.

Tilakoon kehityksen ja metsänomistuksen rakennemuutoksen ennustetaan jatkuvan tulevana vuosikymmenenä samansuuntaisena kuin aikaisemminkin. Metsäomistajat ikääntyvät ja metsätilojen keskikoko pienenee. Tämä kehitys ei ole ollut mikään yllätys, vaan trendi on ollut ennustettavissa jo viimeisen 40 vuoden ajan. Luonnollisesti tällä on vaikutus niin puumarkkinoiden toimintaan, metsätalouden kannattavuuteen kuin metsäteollisuuden investointihalukkuuteen.

Tämä trendi on käännettävissä määrätietoisella politiikalla ja työryhmäraportissa linjatut keinot antavat siihen hyvät eväät. Näitä keinoja ovat esimerkiksi perintö- ja lahjaveron huojennuksen laajentaminen metsätiloille ja yhtiömuotoisen metsätalouden kehittäminen.

Niille metsäomistajille, jotka haluavat kehittää metsäelinkeinoaan, tulee luoda siihen riittävät mahdollisuudet. Pitää löytää toimivat välineet sekä metsätilakoon kasvattamiseksi että sukupolvenvaihdosten nopeuttamiseksi. Nyt näitä keinoja on tarjolla ja tutkimusten mukaan niin, että niillä on positiiviset kansantaloudelliset vaikutukset.

Toivottavasti poliittiset päättäjät, ne samat, jotka ovat huolissaan puumarkkinoiden toiminnasta, ottavat nämä keinot käyttöön. Jos mitään ei tehdä, tiedämme mikä on kehityksen suunta.

***

Metsät ovat omistajalleen omaisuutta, työtä, tuloja, maisemaa, virkistystä ja suojelua. Varsin usein näitä kaikkia yhdessä. Metsänomistajat eivät omista ja käytä metsiään, jotta kansantaloudella tai teollisuudella menisi hyvin.

Jokaisella kansalaisella on oikeus omistaa metsää juuri sen verran kuin haluaa ja käyttää sitä juuri omista lähtökohdistaan. Mutta nykyisestä poiketen metsätalous tulee nähdä myös elinkeinotoimintana ja tämän elinkeinotoiminnan kehittämiseen yhteiskunnan tulee luoda mahdollisuudet ja kannustimet

Realiteetti kuitenkin on, että tehtiinpä miten fiksuja poliittisia päätöksi tahansa, tilarakenne muuttuu erittäin hitaasti. Puumarkkinoiden kehittämisessä pitää siis kehittää myös markkinoita, ei keksiä syitä markkinoiden ulkopuolelta. Asiakaslähtöisten palveluiden tarve ja avoin markkinainformaatio tulevat korostumaan entisestään.

Myös metsänomistukseen ja metsäyrittäjyyteen liittyvän sääntelyn vapauttaminen edistää puumarkkinoiden toimintaan ja parantaa alan imagoa. Miksi yhteiskunnan pitää säätää, missä ja miten metsäomistaja voi käyttää omaa omaisuuttaan? Metsänomistajan on voitava harjoittaa omaa elinkeinoaan ilman turhia rajoituksia.

Avaa artikkelin PDF