"Metsästys mainittiin hallitusohjelmassa moneen kertaan – se on hyvä lähtökohta metsästyksen edistämiselle"

Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Heli Siitari metsästää koirien kanssa. Siitarin kuudesta labradorinnoutajasta kuvassa on mukana Jaska. Kuva: Jaana Kankaanpää

Toiminnanjohtaja Heli Siitarilla on haastava tehtävä. Kaikki Suomen metsästäjät pitäisi saada mahtumaan tyytyväisinä samaan järjestöön. Suomi on iso maa, ja metsästäjiäkin on monenlaisia.

Metsästäjäliitto on ryhmitellyt jäsenistönsä viiteen ryhmään. On perinteisiä metsästäjiä, joille metsästys on elämäntapa, ja joista osa ei ole kiinnostunut luontoarvoista. Moni heistä asuu pohjois- tai itäosissa maata. Ison ryhmän muodostavat sosiaaliset luontoihmiset, joille metsästysverkostot ovat tärkeitä ja metsästykseen voi liittyä esimerkiksi aktiivista koiratoimintaa.

Helsingissä ja Uudellamaalla asuu metsästyksestä kiinnostuneita kaupunkilaisia. Heiltä puuttuu usein metsästysseura, ja he voivat kokea itsensä ulkopuolisiksi metsästäjien joukossa. Neljättä ryhmää metsälle ajavat terveellinen elämäntapa, riistaruoka ja varusteet – eivät ehkä niinkään luontoarvot. Viides ryhmä koostuu aktiivisista Metsästäjäliittoon tyytyväisistä Etelä- ja Länsi-Suomen metsästäjistä.

”Ihmiset kyllä kohtaavat, mutta viestinnällä on aivan huikea merkitys. Haasteena on saada kaikki metsästäjät vetämään samasta narusta samaan suuntaan ja miettiä, miten viesti kerrotaan ulospäin”, Siitari sanoo.

Siitari on ollut Metsästäjäliiton johdossa kaksi vuotta. Ennen sitä hän työskenteli asiamiehenä Luonnon- ja riistanhoitosäätiössä, joka pyrkii edistämään muun muassa luonnon monimuotoisuutta. Sen hallituksessa oli entisiä ja nykyisiä talousvaikuttajia, kuten Stora Enson entinen toimitusjohtaja Jukka Härmälä, UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos ja Koneen hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin.

”Sieltä kumpuaa oma mielenkiintoni siihen, kuinka metsästäjä on myös luonnonhoitaja tai maanomistaja luonnon- ja riistanhoitaja”, Siitari sanoo.

Hänen mukaansa yksityinen metsänomistaja hoitaa mielellään metsäänsä muun muassa riistametsänhoidon ohjeiden mukaisesti, sillä metsä tarjoaa etenkin maaseudulla asuville harrastusmahdollisuuksia.

Liitto uusi strategiansa marraskuussa. Sen tavoite on olla entistä vahvempi vaikuttaja. Siitari pitää isona onnistumisena sitä, että uudessa hallitusohjelmassa mainitaan metsästys moneen kertaan ja se, että metsästyksen pariin halutaan uusia harrastajia.

”Metsästys nähdään yhtenä luontoharrastuksena. Se on hyvä lähtökohta metsästyksen edistämiselle.”

Liitto sai tänä keväänä myös ensi kerran julkista avustusta nuorisotoimintaansa. Nuorisotyö tavoittaa sellaisiakin nuoria, jotka ovat syrjäytymisvaarassa. Lisäksi jokainen nuori voi olla tulevaisuuden päättäjä ja siten metsästystietous tukee harrastuksen säilymistä yhteiskunnassa.

Siitarin mukaan yksi haasteista on kertoa kaupungistuvalle metsänomistajakunnalle siitä, miksi omat maat kannattaa antaa metsästysseuran jahtikäyttöön. Ilman yksityismaita hirvikantakin jäisi monin paikoin harventamatta.

Suomessa metsästykseen suhtaudutaan yhä myönteisesti. Toisin on monessa Euroopan maassa. Esimerkiksi Ruotsissa metsästyksen häirintä on jo yleistynyt. Ensimmäisiä merkkejä siitä on nähty Suomessakin harvojen susijahtien yhteydessä. Täällä liitto tulee suurimmaksi osaksi hyvin toimeen luontojärjestöjen kanssa.

”Keskitie löytyy kyllä, jos hyväksytään luonnonvarojen kestävä käyttö. Jos metsästys nähdään vain hyödyttömänä tappamisena, yhteistä tietä on vaikea löytää”, Siitari linjaa.

Jäseniä Metsästäjäliitolla on noin 150 000. Ilman nuoria ja naisia metsästäjien määrä Suomessa olisi kääntynyt ajat sitten laskuun, sillä jäsenkunta harvenee vanhemmasta päästä.

”Olemme tietynlaisessa käännekohdassa. Jotta voidaan metsästää tulevaisuudessa, koko yhteiskunnan täytyy olla metsästyksen takana”, Siitari toteaa.

Metsästäminen kiehtoo ihmisiä luonnossa olemisen ja arjesta irti pääsemisen vuoksi. Oma merkityksensä on tietysti itse saaliilla.

Siitarin oma metsästyspolku alkoi jo alle kouluikäisenä. Hän kierteli isän mukana kotitalon lähimetsiä ajokoiran kanssa jäniksiä etsien ja sen jälkeen hirvien perässä. Ensimmäinen oma saalis oli kyyhky.

”En voisi kuvitella metsästäväni ilman koiraa. Rodulla ei ole väliä – toimivaa koiraa on aina ilo seurata.”

Heli Siitari

Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja elokuusta 2017 alkaen. Sitä ennen oli asiamiehenä Luonnon- ja riistanhoitosäätiössä. Toiminut pari vuotta kansainvälisen riistansuojeluneuvoston CIC:n politiikka ja laki -osaston puheenjohtajana.

Koulutukseltaan filosofian tohtori, tutkinut muun muassa teerien evoluutioekologiaa. Dosentti Jyväskylän yliopistossa.

Asuu Janakkalassa ja on kotoisin Etelä-Savosta Kangasniemeltä.

Hoitaa Kangasniemellä olevaa metsätilaansa ja metsästää siellä pienriistaa, hirviä ja peuroja.

Lähti metsälle pikkutyttönä isän mukana. Aktiivisemmin aloitti metsästyksen parikymppisenä.

Kotona kuusi labradorinnoutajaa, joiden kanssa metsästää ja kilpailee noutajien metsästyskokeissa. On myös tuomarina koirien kokeissa.