Isomäki: Galleriametsistä voisi tulla Suomen matkailuvaltti
Aarteen kolumnisti Risto Isomäki on pannut merkille, että teiden yllä yhteen kasvaneista metsistä on tullut aiempaa yleisempiä Suomessa. Viranomaisten tai poliitikkojen, ja yksityisteiden osalta tietenkin maanomistajien, täytyy pian päättää, mitä asialle tehdään.
Suuria puita ei kasva pelkästään kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla. Kuva: VM arkistoViimeaikaisen metsäkeskustelun perusteella voisi helposti luulla, että maassamme kasvaa nykyään selvästi vähemmän suuria puita kuin esimerkiksi puoli vuosisataa sitten.
Todellisuudessa lähes kaikkialla Suomessa on nykyään paljon enemmän isokokoisia ja edelleen kovaa vauhtia järeytyviä puita kuin silloin, kun itse olin lapsi tai nuori.
Suuria ja suurehkoja puita ei kasva pelkästään kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla. Niitä on myös puistoissa ja kaupunkimetsissä, kesämökkien tonteilla sekä maalaistalojen pihoilla ja päärakennuksia ympäröivissä metsiköissä.
Myös talousmetsissä on enemmän suuria puita kuin puoli vuosisataa sitten. Niiden yhteenlaskettu runkopuumäärä oli vuonna 1973 noin puolitoista miljardia kuutiota. Nykyään se on reilut miljardi kuutiota suurempi. Samalla talousmetsissämme kasvavien vähintään 40 senttiä paksujen puiden määrä on inventaarioiden mukaan nelinkertaistunut sadan mittausvuoden aikana.
Suuntaus vaikuttaa yhä voimakkaammin siihen, miltä Suomi näyttää.
Kun muutin vuonna 1992 nykyisen Raaseporin Bromarviin, ihailin erityisesti yhtä sinne johtavan tien pätkää. Lindön kartanon jälkeen tien molemmin puolin kasvavien tammien latvukset olivat kasvaneet yhteen eräänlaiseksi vihreäksi katokseksi. En muistanut koskaan ennen nähneeni Suomessa samanlaista maantien yli kurkottavaa galleriametsää.
Löysin myös toisen samantyyppisen vihreän tunnelin Tenholasta, Prästkullan kartanon ohi vievältä tieltä.
Tällaisia teiden yli kasvaneita metsägallerioita oli epäilemättä muuallakin, mutta eivät ne tuolloin vielä kovin yleisiä olleet. Viime vuosina on kuitenkin ollut helppo panna merkille, että teiden yllä yhteen kasvaneista metsistä on tullut aiempaa yleisempiä.
Pienemmillä teillä liikkuessa vastaani on tullut satoja paikkoja, joissa puiden latvustot ottavat kiinni toisiinsa. Nykyisellä menolla niin käy pian vielä paljon useammin.
Suomesta on tulossa kymmenien tuhansien galleriametsien maa.
Puut kasvavat sen verran nopeasti, että viranomaisten tai poliitikkojen – ja yksityisteiden osalta tietenkin maanomistajien – täytyy varmaan suhteellisen pian päättää, mitä asialle tehdään.
Tiettyyn korkeuteen asti ei varmaankaan ole vaihtoehtoja ainakaan julkisten teiden osalta. Tielaitoksen täytyy raivata teiden yli kasvavat oksat pois, ennen kuin ne tukkivat tiet rekoilta. Mutta entä selvästi korkeammalla kasvavat oksat, ne, joihin edes mikään erikoiskuljetus ei koskaan yltäisi tökkäämään?
En tiedä, mitä asiasta on muuten ajateltu, mutta itse olen alkanut rakastaa näitä pienien maanteiden ja kyläteiden ylle kasvaneita vihreitä katoksia. Monet aiemmin suhteellisen tavalliset maisemat ovat niiden ansiosta alkaneet muuttua jopa sadunhohteisiksi ihmemaiksi.
Teiden yli kurkottavat galleriametsät ovat myös kansainvälisesti suhteellisen harvinaisia. Jos Suomi päättäisi jättää riittävän korkealla teiden yli kasvaneet oksat paikoilleen, ratkaisu lisäisi maamme omaleimaisuutta ja ainutlaatuisuutta matkailukohteena. Suomen kyläteiden metsätunneleista alkaisi levitä lukemattomia edustavia kuvia Kiinan, Euroopan ja muun maailman somekanavilla.
En osaa suoralta kädeltä arvioida, paljonko galleriametsien säilyttäminen lisäisi liikenneturvallisuuteen liittyviä riskejä tai teiden huoltokustannuksia. Teille sataisi enemmän lehtiä ja neulasia, ja kovalla tuulella ainakin isommat oksat voisivat olla jonkinasteinen turvallisuusriski.
Tällaisia seikkoja pitäisi kuitenkin verrata matkailulle koituviin hyötyihin sekä maisemien kaunistumisen ihmisille tuottamaan iloon.
Asiaa koskevaa yleistä päätöstä ei kannattaisi tehdä ilman harkintaa. Valinta ei ole ihan niin pieni, merkityksetön ja arkipäiväinen kuin äkkiä voisi ajatella. Harvat seikat vaikuttavat jatkossa Suomen maakuvaan matkailukohteena yhtä paljon kuin tätä asiaa koskevat päätökset.
Aarteen kolumnisti, metsänomistaja Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan ja tietokirjoistaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
