EU:n on uskallettava päättää ennallistamisesta

Ilmasto- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen muistuttaa, että Suomen kanta ennallistamiseen oli kielteinen jo edellisen hallituksen aikana. Kuva: Jarkko Sirkiä

EU:n ennallistamisasetus on niin kuuma aihe, ettei siitä uskalleta tehdä lopullista päätöstä. Asia on periaatteessa päätetty, vain jäsenmaiden viimeinen hyväksyntä puuttuu. Hyväksynnän piti olla lähinnä muodollisuus, koska monien vaiheiden jälkeen asetuksesta saavutettiin helmikuussa sopu Euroopan parlamentin, komission ja jäsenmaiden neuvoston välisissä kolmikantaneuvotteluissa. Silti lopullista sinettiä päätökselle ei viime viikolla tullut.

Asetusta piti käsitellä perjantaina EU-suurlähettiläiden kokouksessa, mutta se poistettiin listalta, kun riittävää enemmistöä sen tueksi ei ollut löytynyt. EU-maiden ympäristöministereiden piti päättää asiaa maanantaina, mutta näin ei tapahtunut.

Puheenjohtajamaa Belgia ei halua viedä asiaa lopullisesti päätettäväksi, koska nyt näyttää siltä, että nykyinen esitys kaatuisi äänestyksessä. Se olisi kova isku Ursula von der Leyenin johtamalle komissiolle, koska asetus on vihreän siirtymän ytimessä.

Ennallistamisesitys on jakanut jäsenmaita koko prosessin ajan. Sekä pääministeri Petteri Orpo (kok.) että ilmasto- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) muistuttavat, että Suomi ilmoitti kielteisestä kannasta jo edellisen hallituksen aikana. Kantaa on perusteltu muun muassa siksi, että ennallistamisen kustannukset Suomessa olisivat selvästi korkeimmat BKT:tä kohden ja kolmanneksi suurin kaikista jäsenmaista.

Asetusta on muokattu monta kertaa, eikä sisältöä voi enää muuttaa. On kuitenkin todennäköistä, että esityksen rinnalle yritetään rakentaa jonkinlaista "lisäpöytäkirjaa" tai julistusta, joiden ansioista hyväksymisen taakse saataisiin riittävästi jäsenmaita. Mielenkiintoista on muun muassa, mitä tekee Unkari, joka loppuvaiheessa kääntyi hyväksymistä vastaan.

Ennallistamisasetuksen monia käänteitä sisältänyt käsittely on osoittanut, kuinka perustavanlaatuisesta ja ristiriitaisesta asiasta on kysymys. Jotkut ympäristöministeri pelkäävät, että EU:n uskottavuus kärsii, jos esitystä ei hyväksytä. Uskottavuus ei parane, jos päätöstä ei uskalleta tehdä.