Aikuisen kannattaa nostaa naama ruudusta: Metsä on lapselle ihmelääkettä

On ollut virkistävää huomata, mitä lapsen saaminen on tehnyt omalle metsäsuhteelleni. Metsäkoulun käyminen teki metsään pedagogisen ulottuvuuden, ja se näyttäytyy nyt vahvemmin, kun huollettavana on merkityksellinen ihmistaimi, jolle tietämystään haluaa siirtää.

Mitä haluan metsästä kertoa? Mitä haluan opettaa luonnosta ja metsien käytöstä? Mihin yksityiskohtiin itse kiinnitän huomiota ja minkä äärelle lapsi pysähtyy? Osaankohan edes vastata kyselyikäisen taaperon tiukkoihin kysymyksiin?

Millaiselle pohjalle ylipäätään haluan, että lapsen luonto- ja metsäsuhde lähtee rakentumaan ja miten tukea lasta hänen oman metsäsuhteensa rakentamisessa?

Mutkattoman metsäsuhteen pohja rakennetaan jo lapsuudessa esimerkkien kautta. Vaikka voi tuntua hassulta vetää ahkiossa pötköttävää napakasti topattua käärylettä perässä, haluan uskoa, että varhaisistakin ulkoiluista on hyötyä lapsen kehitykselle. Kahden kuukauden ikäiselle ei retkistä vielä muistikuvia jää, mutta vauva kuitenkin havainnoi ympäristöään.

Ulkona ahkion liikkeet eroavat sitteristä, lumen rahina eroaa sisätilojen äänimaailmasta, tuulen vire ja pureva pakkanen käy kasvoihin aivan eri tavalla kuin seisova sisäilma, ja tuoksutkin ovat erilaiset. Mitä aistien ilotulitusta vauhdilla kehittyville aivoille!

Liike monesti myös rauhoittaa levottomammankin lapsen, eikä vauvoja ole turhaan nukutettu ulkona iän kaiken.

Jos ulkoilu ja luonnossa kulkeminen tekee hyvää jo vauvaikäiselle, tekee se sitä monin verroin maailmaa lähemmin itse tutkiskelevalle taaperolle. Lieköhän mikään muu yksittäinen asia niin monipuolisesti hyvä lapselle kuin metsä?

Suomessa on tutkittu metsäpohjaisen pihan vaikutusta pienten lasten immuunijärjestelmään. Liian steriili ja rakennettu ympäristö yksipuolistaa kehon mikrobistoa. Yksipuolisella mikrobistolla on puolestaan yhteys moniin sairauksiin. Useat tutkimukset aikaisemmin ovat päätyneet siihen tulokseen, että maaseudulla luonnon kanssa kosketuksissa olevilla lapsilla on vähemmän immuunipuolustukseen liittyviä ongelmia – allergioita, atopiaa, keliakiaa ja diabetesta.

Tutkimuksessa asfaltti- ja sorapihaisille päiväkotipihoille tuotiin kunttaa, istutuslaatikoita ja nurmea. Jo kuukaudessa viisi kertaa viikossa viherpihalla leikkivien lasten mikrobisto alkoi muistuttaa metsässä säännöllisesti telmivien lasten mikrobistoa. Halpa keino vähentää immuunijärjestelmän häiriöiden todennäköisyyttä ja lisätä samalla rakennetun ympäristön viihtyisyyttä.

Päiväkodin viherpiha voi olla varsinkin kaupunkilaislapselle erinomainen lisä mikrobiston monipuolistumisen kannalta, mutta ikävä kyllä oikotie kaikkeen onneen se ei ole. Moni ajattelee, että tarhassa kyllä päivän aikana ulkoillaan ja liikutaan tarpeeksi. Varhaiskasvatusikäisen liikuntasuositus on kuitenkin kolme tuntia, joista tunti reippaasti liikkumista, ja tämä harvoin päiväkotipäivän aikana toteutuu.

Tutkimusten mukaan nimenomaan ulkona liikkuminen on lapselle tärkeää. Se vahvistaa lihaksia ja koordinaatiota, ja epätasaisella alustalla kävely ja mättäillä kiipeily vaatii käyttämään kehoa monipuolisesti.

Päiväkodilla ja koululla on iso merkitys lapsen elämässä, mutta lopulta moni asia lähtee ennen kaikkea kodin esimerkistä. Aikuisen kannattaakin nostaa naama ruudusta ja takapuoli sohvasta silloinkin, kun ei yhtään huvittaisi. Tai ehkä etenkin juuri silloin. Lapsiarkeakin jaksaa paremmin, kun käy säännöllisesti ulkona haukkaamassa happea.

SIksi vaikka päiväkodissa olisi kuinka monipuoliset viheralueet, kannattaa metsään lähteä tarhapäivän jälkeenkin. Melkein missä päin Suomea tahansa lähimetsään pääsee nopeasti, sillä retken kohteen ei tarvitse olla kummoinenkaan metsikkö eikä metsäreissun eväitä vaativa vaellus.

Jo lyhyt pyrähdys lähimetsään ja käsien työntäminen sammaleeseen ja kuralätäkköön tekee hyvää. Se normalisoi ulkoilua säässä kuin säässä, kehittää lapsen luontosuhdetta ja on lisäksi edullista.

Lapsen vieminen metsään on siis aidosti konkreettinen terveysteko. Mikrobiston monipuolistamisen ja fyysisen aktiivisuuden lisäksi metsässä oleskelu parantaa tutkitusti mielenterveyttä, laskee verenpainetta, stressiä ja sykettä ja lisää keskittymiskykyä. Kaikista näistä hyötyy lapsen lisäksi myös arjen puristuksessa oleva vanhempi.

Kirjoittaja on MT Metsän kolumnisti.