Aarteen lukijalle metsä tarjoaa luonnonantimia, polttopuuta, työtä ja tuloa ‒ ”Mitä muuta ihminen tarvitsee kuin metsää?”

Koronakeväänä Aarteen lukija käveli pitkiä matkoja lähimetsissä ja löysi monia itselleen tuntemattomia paikkoja. Kuva on kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Asun maalla, lähellä metsää. Metsään minulla ei ole ikinä ollut erityistä suhdetta, se vain on, on aina ollut. Metsä on kaikki ja kaikkea. Metsästä saan marjat ja sienet, lihat ja lämmön. Metsä antaa työtä ja myös tuloa. Mitä muuta ihminen tarvitsee kuin metsää?

Kovasti ihmettelin puunhalaajia ja muita metsästä mielenrauhaa hakevia. Kunnes mietittyäni tajusin, että sitähän minäkin metsästä saan, en vain ole ikinä ymmärtänyt lähteä sitä erikseen hakemaan.

Mielenrauha ja tyytyväisyys tulee istutetuista taimista, kerätyistä puolukoista, saunan lämmityksestä kuivilla klapeilla, peurakytiksessä istumisesta. Joskus jopa siitä, kun pääsee metsästä pois hyttysten, hirvikärpästen ja punkkien ulottumattomiin.

Parhaita aikoja liikkua metsässä huvikseen oli koronakeväänä. Maassa ei ollut lunta, mutta maan pinta oli jäässä. Metsässä ei ollut aluskasvillisuutta eikä puissa lehtiä.

Silloin kävelimme pitkiä matkoja metsissä katsellen suolampia, erämökkejä ja muita sellaisia. Ojien ylitys oli helppoa jään vuoksi, samoin metsälampien rannoilla kulkeminen.

Silloin pääsin näkemään ja kokemaan monia lähellä olevia tuntemattomia ja historiallisiakin paikkoja. Juuri muualle ei voinut mennä, joten metsä oli paikka olla poissa kotoa.

Edelleen pitää paikkansa vanha viisaus: Suomi elää metsästä ja metsässä.

Metsänomistaja vuodesta 94