Mikä on ennallistamisen ja suojelun todellinen hintalappu?
Päätösten tueksi tarvitaan myös kattavia arvioita niin kustannuksista kuin hyödyistä kansan- ja aluetalouksiin, unohtamatta kenelle kustannukset ja hyödyt lopulta kohdistuvat, kirjoittaa Antti Mutanen.
EU:n biodiversiteettistrategian mukaan luonnontilaiset ja vanhat metsät tulisi suojella tiukasti. Tätä varten pitäisi tietää, millaisista metsistä on kyse, kirjoittaa Antti Mutanen. Kuva: Kari SalonenEU:n biodiversiteettistrategian mukaan luonnontilaiset ja vanhat metsät tulisi suojella tiukasti. Tätä varten pitäisi tietää, millaisista metsistä on kyse. Hallituksen esitys vanhojen metsien kriteereistä on nyt jatkovalmistelussa. Pääkriteereinä ovat puuston ikä ja kuolleen puun määrä, joille on asetettu minimitasot. Näitä on arvosteltu niin tiukoiksi, että metsien suojelupinta-ala kasvaa vain vähän. Hallituksen esitys pohjautuu Luken ja Syken selvitykseen, jossa tieteellisiin tutkimuksiin perustuen on kuvattu kriteerien kynnysarvojen vaihteluvälit. Hallituksen esitys noudattaa vaihteluvälien ylärajoja. Valtio kartoittaa ja suojelee kriteerit täyttävät metsät omilla maillaan. Yksityismailla suojelu tapahtuu vapaaehtoisesti Metso-ohjelman keinoin.
Koneen säätiön äskettäin julkaisemassa selvityksessä matalampien kynnysarvojen soveltaminen johtaisi valtionmailla 100 000 hehtaarin lisäsuojeluun. Tulosten mukaan suojelupinta-alan kasvu tuottaisi positiivisen nettohyödyn. Selvityksessä ei otettu huomioon kansantaloudellisia vaikutuksia, joita syntyy, jos lisäsuojelun seurauksena metsäsektorin arvonlisäys pienenee tai arvonlisäys jollakin muulla toimialalla, kuten luontomatkailussa, kasvaa. Luken aiemman selvityksen mukaan metsien tiukalla lisäsuojelulla on metsäsektorilla negatiivisia arvonlisäys- ja työllisyysvaikutuksia, mutta niiden koko riippuu siitä, kuinka paljon ja millaisia metsiä suojellaan.
Luken aiemman selvityksen mukaan metsien tiukalla lisäsuojelulla on metsäsektorilla negatiivisia arvonlisäys- ja työllisyysvaikutuksia.
Vanhojen metsien kriteerien tavoin myös ennallistamisasetus, joka tuli voimaan elokuussa, koskee niin valtionmaita kuin yksityismetsiä. Suomessa laajoja metsäisiä direktiiviluontotyyppejä ovat puustoiset suot (1,9 milj. ha), boreaaliset luonnonmetsät (1,3 milj. ha), harjumetsät (0,7 milj. ha) ja lehdot (0,3 milj. ha). Tapion alkuvuodesta julkaisemassa selvityksessä arvioitiin, että 53 % puustoisista soista, 72 % harjumetsistä ja 98 % lehdoista sijaitsee yksityismailla (ml. kunnat). Boreaalisista luonnonmetsistä puolestaan 92 % sijaitsee valtionmaalla, ja ne ovat suurimmaksi osaksi suojeltuja.
Ennallistamisasetus velvoittaa toteuttamaan luontotyyppien heikentyneillä alueilla ennallistamistoimia tilan parantamiseksi kohti hyvää sekä lisäämään luontotyyppien pinta-alaa kohti suotuisaa viitealaa. Hyvässä tilassa olevia alueita koskee heikentämiskielto. Suomi ei ole luontodirektiivin mukaisessa raportoinnissa ilmoittanut suotuisia viitealoja hehtaareina. Raportoinnin mukaan puustoisten soiden ja boreaalisten luonnonmetsien viitealat olisivat kuitenkin nykyisiä aloja suuremmat. Tietopuutteet luontotyyppien pinta-alasta, sijainnista ja tilasta ovat merkittäviä.
Metsäisten direktiiviluontotyyppien pinta-alat ovat suuria, ja ne sijaitsevat monissa tapauksissa yksityismailla. Mitä ovat keinot ennallistamisvelvoitteiden toteutukseen?
Ennallistamisasetuksen täytäntöönpanon keskeinen osa on kansallinen ennallistamissuunnitelma. Tämän laatimiseksi on muun muassa tarkennettava tietoja luontotyyppien alueista ja tilasta, pohdittava ennallistamistoimet ja kohdentaminen sekä määritettävä luontotyyppien suotuisat viitealat ja kaikkia metsiä koskevien biodiversiteetti-indikaattoreiden tyydyttävät tasot.
Metsäisten direktiiviluontotyyppien pinta-alat ovat suuria, ja ne sijaitsevat monissa tapauksissa yksityismailla. Mitä ovat keinot ennallistamisvelvoitteiden toteutukseen? METSO- ja Helmi-ohjelmat ovat hyviä vapaaehtoisuuteen perustuvia esimerkkejä, mutta niiden rahoituksen riittävyys on ongelma. Jos käytetään sääntelyä, millaista ja mihin kohdistuvaa se on? Entä miten heikentämiskieltoa tulkitaan? Aiheuttavatko metsätaloustoimet tai jotkin niistä automaattisesti tilan heikentymistä? Vastaavaa polemiikkia kuin vanhojen metsien kriteereistä nähdään lähivuosina lisää.
Ennallistamisasetuksen täytäntöönpanossa päätöksentekijät joutuvat tekemään ratkaisuja, joilla voi olla tulevaisuudessa merkittäviä vaikutuksia niin valtion kuin yksityismetsien käyttöön. Tähän mennessä vaikutustenarvioinneissa on keskitytty ennallistamisen toteutuskustannuksiin. Päätösten tueksi tarvitaan myös kattavia arvioita niin kustannuksista kuin hyödyistä kansan- ja aluetalouksiin unohtamatta myöskään kenelle kustannukset ja hyödyt lopulta kohdistuvat.
Kirjoittaja on MT Metsän kolumnisti.Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
