Kiinnostaako yöpyminen riippumatossa pihalla? Toimittaja testasi ja kahden karmean yön jälkeen tuli lopulta oivallus, joka takasi täydelliset unet

Pihalla yöpyessä saa kotikulmiinsa uuden näkö- ja kuulokulman. Kuvan riippumatto on nukkujalleen liian löysällä, mikä haittasi unta kahtena ensimmäisenä yönä. Muistisääntönä ripustusnarun kannattaa lähteä puusta noin 30 asteen kulmassa. Kuva: Sanne Katainen

Ensimmäinen yö. Möngerrän makuupussiin. Olen lupautunut kokeilemaan ulkona nukkumista taka­pihallani. Homma arveluttaa hieman. En ole koskaan yöpynyt riippumatossa.

Prismasta ostamaani halvimpaan mahdolliseen hyttysverkkoon tulee heti alkajaisiksi pari pientä reikää. Sadetta ei ole luvassa, joten muuta suojaa ei tarvita. Mutta miksi nukkua ulkona, kun mukava peti keskuslämmityksineen olisi aivan vieressä?

Ehkä ulkona nukkumisessa voi olla jotakin, joka tekee meille hyvää. MT kertoi Suvi Björkistä (MT 10.2.), joka nukkuu yöt rivitalonsa pihalla vaikka 26 asteen pakkasessa. Vuonna 2008 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan oululaislapset nukkuivat talvisin pidempiä päiväunia ulkona kuin sisällä.

Joissakin tutkimuksissa ulkona nukkumisen hyödyt yhdistetään uni-valverytmiin, jonka keinovalo sotkee. Coloradon yliopiston tutkimuksen mukaan jo viikonlopun mittainen yöpyminen ulkona voi auttaa saamaan unirytmin kohdalleen.

Tutkijat tosin eivät tainneet olla keskikesää lähestyvässä Suomessa tekemässä kokeitaan. Kello on puoli kaksitoista yöllä, mutta pystyn yhä lukemaan kirjaa ilman lisävaloa.

Pihamme on aivan metsän rajalla. Päivän äänien tauottua muodostuu uusi äänimaisema. Korviini kantautuu säännöllisesti ääni joka kuulostaa siltä kuin joku puhaltaisi pulloon.

Ääni on sanoin kuvaamattoman raivostuttava­ – ehkä siksi, etten tiedä, mistä se tulee. Onko se haikara? Onko se ilmalämpöpumppu?

Sitten kuuluukin ääntä, toisenlaista, metsän ääntä. Rapistelua, vieno ulvahdus. Tiedän, että on naurettavan epätodennäköistä, että metsästä marssisi karhu.

Päässä on kuitenkin jokin luolaihmisen aivojen osa, joka ei välitä todennäköisyyksistä. Ja ne aivot ovat hereillä pisimpään.

Pimeä yö on lyhyt. Vedän makuupussin kasvojen yli. Unta kertyy viitisen tuntia.

Toinen yö on ensimmäistä pahempi. Menen nukkumaan hyvällä mielellä, mutta havahdun pian epämääräisestä sykkyrästä.

Aamulla tuntuu, kuin en olisi nukkunut silmäystäkään. Ohjelmassa on kaiken kukkuraksi halkoliiterin perustuksien rakentamista. Möngin ulos makuu­pussista lapioimaan sepeliä.

Yksi asia tuntuu varmalta: ulkona nukkuminen on kirkkaasti huonoin idea hetkeen.

Kolmas ilta. Riippumatto roikkuu pihapuiden välissä viattoman oloisena. Lähestyn sitä vastentahtoisesti. Heräsin edellisenä yönä sykkyrältä, joten ennen kolmatta yötä kiristän riippumattoa. Menen myös nukkumaan eri päin kuin aiempina öinä.

Muutos on mullistava. Olen niin paljon paremmassa asennossa, että olo on heti levollisempi. Jossakin vietetään pihajuhlia. Kaukaisen yhteislaulannan kuuntelu tuntuu kotoisalta: kesä on vihdoin täällä. Nukun sikeästi aamuun asti.

Yöstä virkistyneenä soitan ulkona nukkumisen konkarille: tamperelaiselle Ali Leiniölle. Hän on tehnyt vaelluksiensa kuvaamisesta ja retkeilyaiheista itselleen ammatin. Leiniön tekemiä videoita on katsottu Youtubessa yli kahdeksan miljoonaa kertaa. Leiniö yöpyy mieluiten riippumatossa.

Yöpymiseen tarkoitetulla versiolla ei ole paljoakaan tekemistä klassisen takapihariippumaton kanssa. Isoimpia eroja on riippumaton suurempi koko.

Leiniö nauttii siitä, kuinka matossa ollaan irti maasta. ”Riipparissa” on myös mukava huilata, vaikka ei olisi tarkoitus yöpyä. ”Siitä näkee ympärilleen ja pääsee lähemmäs luontoa. Teltassa olet irrallaan ympäristöstä.”

Suomi on riippumatossa yöpymiseen hieno maa, sillä metsää riittää, hän toteaa. Matolle löytyy lähes aina paikka. Teltassa kivet selän alla voivat yllättää ikävästi, mutta riippumatto on moisten arkisten huolien yläpuolella. Se ei kuitenkaan suojaa säältä yhtä hyvin.

Ulkona yöpymisessä Leiniö arvostaa irtioton tunnelmaa. Hän tosin lähteekin yöpymään aina koti­pihaansa pidemmälle. ”On kauhean hienoa nähdä vuorokauden kääntyminen: päivän illaksi ja illan yöksi. Heräämiset ovat lähes poikkeuksetta upeita, lähes taianomaisia.”

Kerron hänelle levottomasta ensimmäisestä yöstäni. Ilmiö on kokeneellekin retkeilijälle tuttu. Yksin ulkona nukkuessa on suojaton, ja pelko voi kummuta alitajunnasta. Järkeä siinä ei useinkaan ole. ”Pelko on tavallaan aika itsekeskeistäkin: miksi juuri tällä hetkellä juuri minulle tapahtuisi jotain ihmeellistä?”

Leiniökään ei aina nuku hyvin ulkona. Luonnossa on paljon muuttujia, hän aprikoi. ”Unen laatu vaihtelee, mutta vaikka olisi huonomminkin nukuttu yö ulkona, tuntee silti levänneensä paremmin, kuin jos olisi nukkunut vastaavan määrän sisällä.”

Kun palaan nukkumaan sisälle, ympäristö tuntuu liiankin hiljaiselta. Luonnon äänet ja riippumaton rauhoittava heijaus puuttuvat. Iltatuulen kahisuttamat puut, käen öinen kukunta ja kukon aamuinen kieunta (en tiennyt, että naapurustossa on kanoja) tuntuivat kaikki sanovan: et ole täällä yksin. Onneksi ulkona nukkumisen paras sesonki on vasta edessä.

Käytä retkeilyyn tarkoitettua riippumattoa. Ne soveltuvat yöpymiseen paremmin kuin takapihariippumatot.Suojaudu tarvittaessa ­säältä asentamalla riippumaton päälle tarppi eli sadekatos. ­Halvimmillaan­ katokseksi käy pressu. Hyönteisverkko tekee ­kesällä tunnelmasta letkeämmän. ­Kaupan on myös erikseen riippu­matoille tarkoitettuja hyönteissuojia.Riippumatossa nukkuu ­paremmin vinottain: jalat ­asetetaan keskilinjalta sivuun.Kiinnitä jalkopää hieman ylemmäs kuin pääpuoli, jotta et valuisi keskelle mattoa. Koska yläruumis painaa alaruumista enemmän, jalkojen nosto ­ylemmäs tuo painopisteen lähemmäs selkää.Lähde: Ali Leiniö