Nyt on valittu Suomen paras kalajuttu – tällainen on Kari Pälijärven kertoma tarina
Kesällä 2025 järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomen paras kalajuttu -kilpailu. Kilpailuun osallistui yli 250 kalajuttua eri puolilta Suomea.
”Kalastus on ihana harrastus, jossa saa nauttia luonnosta ja sen rauhasta”, Pälijärvi sanoo. Kuva: Kali Pälijärven arkistoEsiraati valitsi tarinoista kymmenen finalistia, joista kansa sai äänestää suosikkinsa 4.–14. syyskuuta. Ääniä annettiin yhteensä lähes 450 kappaletta.
Eniten ääniä keräsi turkulaisen Kari Pälijärven kalajuttu. Pälijärvi kertoo tarinan Rymättylän kesämökillä 1970-luvun loppupuolella tapahtuneesta kalastushetkestä, joka on jäänyt lähtemättömästi mieleen.
”Kävin lukemassa kaikki finaalitarinat ja siellä oli todella hienoja juttuja. Haluan kiittää lämpimästi kaikkia, jotka äänestivät tarinaani”, Pälijärvi toteaa Suomen Vapaa-ajankalastajien tiedotteessa. Hän kertoo olevansa voitosta puulla päähän lyöty.
Kari lähtee lunastamaan pääpalkintoa eli tuhannen euron arvoista opastettua kalastusreissua Kotkan-Haminan saaristoon yhdessä poikansa ja vaimonsa kanssa.
”Kalastus on ihana harrastus, jossa saa nauttia luonnosta ja sen rauhasta. Lisäksi kala tarjoaa loistavia raaka-aineita monipuoliseen ruoanlaittoon. Harrastus on helppo aloittaa ja mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon ympäri vuoden. Suomi on täynnä hienoja kalastuspaikkoja ja nykyään luvatkin saa helposti”, Pälijärvi kehuu.
Kilpailun järjestivät Suomen Vapaa-ajankalastajat (SVK) yhteistyössä Visit Kotka-Haminan, Predator Fishing Finlandin ja Norolanin kanssa.
Suomen paras kalajuttu:
Olin nuori kalamiehen alku, muistaakseni 5-vuotias. Olin viikkorahoistani säästänyt ja ostanut elämäni ensimmäisen vieheen, ruskean Monni-lusikan.
Isoveljeni sitten vei minut heittelemään ja hauki tarttui vieheeseeni. Mutta koska olin vasta aloittelija, se kala katkoi siiman ja sinne meni kala minun ensimmäinen viehe suussaan.
Minä itkin sitä koko illan ja olin tosi surullinen. No, seuraava päivä koitti ja isoveli jollain konstilla sai houkuteltua minut uudelleen hänen mukaansa kalastamaan. Mentiin suurin piirtein samoille mestoille, missä oltiin aiemmin olleet ja yhtäkkiä vapa taipui ja minulla oli kala kiinni.
Isoveljeni avusti minua, jotta hänen lainaamalleen vieheelle ei kävisi samoin kuin minun lusikalle. Ja saatiin kuin saatiinkin kala haaviin ja veneeseen. Se oli hauki. Se oli sama hauki, joka edellisellä kerralla katkaissut minun siimani ja karannut. Ja hauella roikkui edelleen leuassaan minun upouusi Monni-lusikka. Se, minkä olin itse ostanut omilla rahoillani.
Olin jälleen maailman onnellisin kalastajanalku.
Kari Pälijärvi
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat




