Professori: Metsätutkijoiden aiheita rajataan liiaksi

Metsävarojen inventoinnissa tarvitaan nykyisin menetelmiä, jotka tuntuivat 25 vuotta sitten teoreettisilta ja hyödyttömiltä. Kuva on Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) maastotöistä. Kuva: Sanne Katainen

Tutkijoiden pitäisi voida nykyistä vapaammin tehdä hulluja kokeiluja huvikseen, sanoo Luonnonvarakeskus Luken professori Annika Kangas.

Kangas puhui aiheesta Metsätieteen päivillä Helsingissä keskiviikkona.

Huvi ei ole itsetarkoitus, vaan Kankaan mielestä tieteen vapaus koituu lopulta suuremmaksi hyödyksi kuin aiheiden tiukka ohjaus rahoituksen kautta.

Kankaalla on omakohtaisia esimerkkejä siitä, miten alkuun hyödytön, mutta tutkijaa kiehtova tutkimus muuttuu arvokkaaksi myöhemmin.

"Kun tein väitöskirjaa, ajattelin, ettei aihe kiinnostaisi ketään muuta kuin minua ja ohjaavaa professoria. 25 vuotta myöhemmin metsäninventointiin on tullut niin monimutkaisia otanta-asetelmia, että väitöskirjassani esitetty menetelmä on ainoa soveltuva."

Metsäninventoinnin nykysuuntauksia, esimerkiksi laserkeilausta, olisi ollut mahdotonta ennustaa vuosikymmeniä sitten.

Toinen esimerkki löytyy puolison Jyrki Kankaan uralta. Tämän vaikuttavin oivallus, tai ainakin menetelmän nimi "awot", syntyi heittona saunan lauteilla. Ideana oli yhdistää kaksi metsäsuunnittelun päätöksentekomenetelmää uudeksi kokonaisuudeksi.

Aiheesta julkaistu tutkimus oli 10 vuoden ajan tiedelehti Forest Policy Economicsin ladatuin julkaisu, Annika Kangas kertoo.

Kankaan mielestä tutkimusrahoituksen jakamisessa nykylinja on liian rajaava.

"Esimerkiksi uuden strategisen tutkimusneuvoston aiheissa ei ole mitään, mitä voisin kuvitella hakevani."

Kangas pitää todennäköisenä, että yhteiskunnan kannalta tiederahoitus tuottaisi parempia tuloksia, jos ohjaus ei olisi niin tiukkaa .

Juuri metsätieteiden osalta asiaa ei liene tutkittu, mutta samoin Metsätieteen päivillä puhunut Helsingin yliopiston yhteiskuntatieteen filosofian huippuyksikön tutkija, akatemiaprofessori Uskali Mäki arvioi, että raha tulisi ilman tiukkaa poliittista ohjausta yhteiskunnan kannalta nykyistä hyödyllisemmin käytettyä.

Kankaan mukaan tiukat aiherajaukset johtavat esimerkiksi siihen, että moniin rahoitushakuihin pystyvät osallistumaan vain tutkijat, jotka ovat etukäteen rahoittajan tiedossa. Entuudestaan tuntemattomat, perinteisten tieteenalarajojen ulkopuolelta tulevat ideat ja toimijat jäävät pimentoon.