Metsä

Metsäopinnot ovat nyt trendikkäitä – Helsingin yliopiston metsäopiskelijoista jo puolet tulee pääkaupunkiseudulta

Tiedekuntaa johtava Ritva Toivonen on huolissaan yhteisön ja verkostojen syntymisestä, kun korona siirsi metsäopinnot verkkoon.
Kari Salonen
Ritva Toivonen halusi nuorena kansainvälisen työn paperinmyyjänä, mutta lopulta kiinnostava ura löytyi tutkimusmaailmasta.

Metsäala on nyt trendikäs, mutta kuinka verkostot ja metsämies-identiteetti luodaan, kun opiskelu siirtyi koronan myötä verkkoon, pohtii maatalous-metsä­tieteellisen tiedekunnan dekaani Ritva Toivonen.

Korona sulki keväällä yhteiskunnan, ja käytännönläheisyydestään tunnetut metsäopinnot siirtyivät etäluennoiksi tietokoneiden ruuduille. Tavallisesti metsäopiskelijat ovat tarttuneet raivaussahoihin ja mittalaitteisiin kesäkuukausien ajaksi, mutta nyt kenttä­kurssit piti perua tartuntojen pelossa.

Kuten muukin yhteiskunta, Helsingin yliopiston metsäopiskelijat ja tiedekunnan henkilökunta tekivät kerrasta digiharppauksen. Syksyllä kampukselle ovat palanneet vain opintonsa aloittaneet fuksit ja laboratoriotöitä vaativat kurssit.

Tiedekuntaa johtava dekaani Ritva Toivonen ei silti ole kovin huolissaan opetuksen etenemisestä, vaikka kokeellisiin luonnontieteisiin irtautuminen metsästä sopii huonosti.

”Erilaisten digitaalisten välineiden käyttämiseen opiskelijoilla on vähintään yhtä hyvät valmiudet kuin opetushenkilö­kunnalla. Yllättävän hyvin kaikki on sujunut, kun on pakko.”

Huolta Toivonen kantaa sen sijaan sosiaalisen kanssakäymisen ja verkostojen luomisen vaikeudesta. ”Substanssin lisäksi pitäisi tarjota yhteisö. Pidän tärkeänä, että opiskelija saa verkostot ja identiteetin, joka kantaa työelämässä.”

Metsäopiskelijoiden tärkeät käytännön metsäopit on perinteisesti haettu kesän mittaiselta Hyytiälän kenttäkurssilta. Siellä solmittujen ystävyyssuhteiden avulla vanhoihin opiskelukavereihin on ollut helppo olla työelämässä yhteydessä vuosikymmentenkin jälkeen.

”Siitä on paljon hyötyä, kun tietää millainen ihminen langan toisessa päässä on. Yhteinen kokemusmaailma ja muistot opiskeluvuosista yhdistävät.”

Koronan takia kesäkurssit siirrettiin syksyyn ja puristettiin lyhyemmiksi.

Omat opiskeluvuodet muutaman vuosi­kymmenen takaa palautuvat Toivosen mieleen vaivatta. Opiskelija-aktiiville vuodet olivat hauskaa aikaa. Mieleen on jäänyt muun muassa metsäylioppilaiden perinteinen kuusen luovuttaminen presidentti Mauno Koivistolle.

Maatilan tytölle opiskelupaikka löytyi aikanaan opinto-oppaita selaamalla. ”Olin kiinnostunut luonnosta ja tykkäsin olla metsässä. Tykkään edelleen.”

Mielessä siinsi metsäinen ammatti, jossa pääsisi kansainvälisiin tehtäviin. ”Halusin paperinmyyjäksi”, Toivonen sanoo ja nauraa.

Tiedekunnasta löytyi kuitenkin maanviljelijäpuoliso. Asettuminen satakuntalaiselle tilalle karsi ulkomaanhaaveita, ja ura urkeni tutkimusmaailmaan. ”Se tarjosi aika paljon joustavuutta siihen, missä työtä voi tehdä ja oli kansainvälistäkin. Nyt olen tullut yliopistolle takaisin, ja tuntuu, että täällä on kauheasti mahdollisuuksia.”

Kari Salonen
Viikin kampuksen käytävillä on väljää. Metsäopiskelijoista vain ensimmäistä opiskeluvuottaan aloittavat osallistuvat luennoille paikan päällä.

Mahdollisuuksien alana yhä useampi nuori näkee metsäisen työn. Metsätieteet ovat kasvattaneet suosiotaan voimakkaasti viime vuosina; keväällä Helsingistä opiskelupaikkaa tavoitteli yli 60 prosenttia edellisvuotta enemmän hakijoita, Joen­suussa peräti 80 prosenttia.

Toivonen uskoo, että syy suosioon on globaaleissa yhteiskunnallisissa haasteissa, joihin uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntäminen nähdään selkeänä mahdollisuutena. Käsitys metsien käytöstä on monipuolistunut.

”Edelleen metsäala tarjoaa monipuolisia työmahdollisuuksia, vaikka se, mitä ne ovat, on muuttunut.”

Metsätieteiden maistereiksi, agronomeiksi, ravintotieteilijöiksi, mikrobiologeiksi ja taloustieteilijöiksi opiskelevia kiinnostaa tällä hetkellä yrittäjyys, Toivonen kertoo. Yhä useampi näkee yrittäjyyden mahdollisena uranaan tai ainakin siihen halutaan valmiuksia.

Aikanaan Toivosen kanssa metsäopinnot aloitti 14 naispuolista opiskelijaa, kun miehiä oli 75. Nyt sukupuolijakauma on tasoittunut ja enää puolet opiskelijoista tulee pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Yhteistä on edelleen se, että metsäluonto kiinnostaa.

Alan profiilin nousu näkyy siinä, että metsäopinnoissa on meneillään hyvä vire, Toivonen sanoo ylpeänä.

”Hakijamäärien kasvu innostaa koko opetushenkilökuntaa. Muutenkin opetushenkilökunta uudistuu paraikaa voimakkaasti, ja tiedekunnassa aloittaa useita uusia professoreita.”

Muun muassa metsäteknologia ja puunhankinnan logistiikka ovat saamassa oman professorin. Virka on ollut kuusi vuotta katkolla yliopiston säästötarpeiden takia.

Nyhtökaurakeksinnöllään menestykseen ponnahtanut Reetta Kivelä on kutsuttu tiedekuntaan työelämäprofessoriksi.

Kari Salonen
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta sijaitsee Helsingin Viikissä.

Metsä on muuttunut vuosikymmenessä nopeasti auringonlaskun alasta kaikkia kiinnostavaksi hiilinieluksi. Opintojenkin pitää pysyä uudistusten kelkassa.

”Opinnot perustuvat tutkittuun tietoon, joka muuttuu koko ajan. Opetuksen pitää olla aidosti monitieteistä ja opettaa aktiivista ajattelua ja kriittisyyttä.”

Toivonen tekee tällä hetkellä etätöitä kotitilallaan Eurassa. Omissa metsissä työt ovat tavallisesti lähinnä niiden suunnittelua, mutta tämä kesänä metsään istutettiin perheen voimin toistakymmentätuhatta tainta.

”Pidän tärkeänä, että omakohtainen kosketus niihin asioihin, joiden kanssa on ammatillisessa mielessä ja tutkimuksenkin puolesta, säilyy.”

Tuleville akateemisille metsäammattilaisille Toivonen toivoisi jäävän opinnoista ymmärryksen luonnonvarojen hoitamisesta kestävällä tavalla. ”Suomella on siinä niin paljon annettavaa, ja siitä jaksan aina vaan innostua.”

Katso uusin video
Lue lisää

UPM luovuttaa 40 000 kasvosuojainta opiskelijoille

Kestävän biotalouden osaamiselle on kasvava tarve

Viikin tutkimuksen tultava pois piilosta

Metsäopiskelijoiden palikkatesti on tällainen – testaa, pääsisitkö sinä läpi!