Metsä

Oma koneketju varmistaa sen, ettei hakkuita tarvitse odotella

Yhteismetsän perustanut Keijo Mäkäräinen tuskastui metsäjättien puunkorjuun hitauteen.
Kari Lindholm
”Vielä olen saanut olla sisäruokinnassa, puolisolta on riittänyt ymmärrystä”, kuutioi 800 000 euroa uuteen korjuuketjuunsa investoinut metsätalousyrittäjä Keijo Mäkäräinen Ristijärveltä.

Rasvaprässi suhahtelee metsätalousyrittäjä Keijo Mäkäräisen kourissa Ristijärvellä, jossa vajaan tuhannen hehtaarin metsätilan isäntä on tekemässä hankintahakkuuta. Mäkäräinen pitää hyvää huolta uutena hankkimastaan 800 000 euron Ponsse-metsäkoneketjusta, joten pienempiä huoltoja tehdään kahvitauollakin.

”Kyllästyin odottelemaan yhtiöiden hakkuita, kun niissä saattoi mennä helposti kaksikin vuotta puukaupan sopimisesta”, kertoilee vuoden ikäisen 500 000 euron Ponsse Cobran hakkuupäätä rasvaava Mäkäräinen.

Uuden Ponsse Wisentin isäntä hankki savotoilleen ajokoneeksi viime elokuussa 300 000 euron hintaan.

”Ensimmäisen hakkuukoneeni ostin Taivalkosken metsäkonekoululta puolikymmentä vuotta sitten, sillä höpöstelin vähäsen. Uusi kone on paljon tehokkaampi. Soitin jo kauppiaalle, että mulla loppuu metät tämän kanssa.”

Metsäkoneiden käyttöön Mäkäräinen sai oppia eläköityneeltä alan ammattilaiselta. Isäntä sanoo, että hakkuutyöskentelyyn harjaantuu melko nopeasti. ”Ihmisille nämä on tehty.”

Mäkäräinen on metsänomistajana melko tuore tapaus. Ensimmäiset metsätilakauppansa mies teki 15 vuotta sitten ja sen kauppoja on tehty tiheästi.

”Ensin ostin isältäni 55 hehtaaria, ja siitä oon lähteny liikkeelle. Kun Umppi myi täältä tiloja, ostin niitä sekä myös yksityisiltä. Mutta nyt on ruvenneet rahastot rylläämään, tilojen hinnat on nousseet kovasti.”

Metsätilaostoksia on hyvä rahoittaa aiemmin ostettujen tilojen puunmyyntituloilla. Mäkäräinen kertoo hakkaavansa vuosittain noin 3 000 kiintokuutiometriä, jotka hän kilpailuttaa ja myy omatoimisesti. Isäntä toteaa, että puun hinta vaihtelee jatkuvasti. Kun puukauppoja tehdään vuosittain, hinta sattuu kohdalleen toisinaan.

”Jos tuhat mottia kuitua pannaan sammaan läjjään, ja jos siinä sitten rupeaa euroa oottammaan, ei kauppahinnassa ole kuin tuhannen euron ero.”

Tällä hetkellä kainuulaisesta hankintakuidusta maksetaan jopa 30 euroa kiintokuutiolta, mutta pystykaupassa alle puolet siitä. Päälle tulevat kemeratuet, jos kohde on tukikelpoinen.

”Kyllä ne on ne yhet ja samat ostajat, joiden kanssa kaupat saadaan tehtyä. Tukit menevät Ipo Woodille Iisalmeen, kuidut Stora Ensolle.”

Metsätilan isäntä on tyytyväinen harvennuskohteidensa kasvuun. Kymmenen vuotta sitten väljennettyjä metsiä saa hakata jo toistamiseen. Turvemaita on terveyslannoitettu puuntuhkalla, ja kivennäismaita on kasvatuslannoitettu kahdesti.

”Vuosilustoista näkee selvästi harvennuksen ja lannoituksen tuoman kasvunlisäyksen.”

Keijo Mäkäräinen perusti metsäomaisuutensa hallintaa varten yhteismetsän, jonka ainut osakas hän on. Yhteismetsässä kiehtoi etenkin kevyempi verotus.

Yksityishenkilö maksaa puukaupasta 30–34 prosentin pääomaveron, mutta yhteismetsän maksama vero on 26,5 prosenttia nettotulosta. Osakkaille jaettava ylijäämä eli tuotto-osuus on verovapaata.

Mäkäräisen ajatuksena on siirtää yhteismetsä jatkossa lapsilleen. Yhteismetsän jakaminen perintönä on helppoa, sillä vaikka yhteismetsäosuuksia jaetaan, säilyy metsä yhtenä kokonaisuutena.

Muutama vuosi sitten verottaja tiedusteli Mäkäräiseltä, että miksi verotettavaa tulosta ei kerry, mutta silti haetaan arvonlisäveron palautuksia.

”Että mikä tässä on homman nimi? Laskin heille sitten, paljonko kovaa rahaa on pantu kiinni kalustoon ja totesin, että metsä kyllä tuottaa aikanaan. Tämä selvitys riitti. Tarkoituksena on kuitenkin pitää tulos voitollisena.”

Katso uusin video: Näin sutjakasti sahapihan tukkikoura muuttuu lumiauraksi
Lue lisää

Metsien suojelun lainsäädäntöä yksityistetään

Puukauppa verkkaistui Etelä-Suomen talvilomaviikolla – alkuvuoden kauppamäärä on silti 50 prosenttia vuodentakaista suurempi

Kun näyttelijä ryhtyi maanviljelijäksi, siitä tuli iso uutinen – "Tavalliset ihmiset arvostavat viljelijöiden työtä", sanoo sisarustensa kanssa tilaa pyörittävä Jussi Vatanen

Yhteismetsässä puuomaisuus hoituu vähällä vaivalla –"Järkevä omistusmuoto varsinkin silloin, kun metsänomistajalla ei ole itsellään mahdollisuuksia panostaa asiaan riittävästi"