Euroopan komissio aikoo uudistaa energia- ja ilmastolainsäädännöt kuluvana vuonna. Tarkoitus on saada EU-maat saavuttamaan tiukentuneet ilmastotavoitteet.
MTK:n mielestä EU:n laskentamalli maankäyttösektorin ja metsätalouden päästöistä ja nieluista on uudistettava. Nykyinen laskentamalli kohtelee metsäisiä EU-maita epäoikeudenmukaisesti.
Metsänomistajan etu on, että metsät nähdään todellisina nieluina laskennallisten päästöjen sijaan.
”Metsänomistajien tekemä ilmastotyö, hyvä metsänhoito ja metsien kasvuun panostaminen pitää saada politiikassa näkyväksi”, MTK:n asiantuntija Anssi Kainulainen sanoo.
MTK:n mielestä kaikkien maankäyttöluokkien päästöt ja nielut tulisi laskea sellaisenaan mukaan eikä niitä tulisi verrata historialliseen metsien käyttöön. Laskentamallista pitäisi poistaa kattoluku, joka kertoo, minkä verran nieluja voidaan maksimissaan käyttää päästövähennyksiin.
”Nyt olisi oiva paikka ottaa korjausliike perusasioissa. MTK:n esittämä malli ei tarkoita maankäyttösektorin ilmastopolitiikan vesittämistä. Se tarkoittaa EU:n maankäyttösektorin ilmastopolitiikan saattamista Pariisin ilmastosopimuksen viitoittamalle raiteelle”, Kainulainen kertoo.
”Kun päästöt ja nielut ovat samassa korissa, niin lopullinen etumerkki ratkaisee ja nähdään, ollaanko päästön vai nielun puolella.”
Laskennassa tulee pitää huoli siitä, ettei Suomen nieluilla korvata jonkin muun eurooppalaisen toimialan päästöjä.
”Riskinä on, että osa maista sysää omat päästönsä niille, jotka ovat nielun puolella. On vastuullista, että jokainen hoitaa oman tonttinsa, vaikka EU onkin ilmastotavoitteessa yhdessä.”
Nykyinen laskentamalli ei tyydytä monia metsäisiä EU-maita.
”Eri jäsenmailla on erilaisia poliittisia ambitioita ja pelkotiloja. Osa katsoo, että tulipa hyvä diili edellisellä kierroksella, ja nykyistä laskentatapaa pitäisi siksi jatkaa. Osalle lulucf-sektori on mitätön kokonaispäästökakussa. Suomelle se on kuitenkin erittäin merkittävä”, Kainulainen painottaa.
Nykyinen lulucf-laskentamalli perustuu hiilinielun vertailutasoon, jota vasten tulevien vuosien hiilinielujen todellista kehitystä verrataan. Laskelmilla mallinnetaan tilannetta, jossa metsätalous jatkuisi samanlaisena kuin 2000-luvulla.
Vaikka vertailutaso ei itsessään vaikuta hakkuiden määrään, luku on merkittävä Suomen ilmastovelvoitteiden saavuttamisen kannalta.
Jos metsien hiilinielu jää vertailutasoa huomattavasti pienemmäksi, kansallisia päästövähennyksiä tulee hakea muualta. Toinen vaihtoehto on, että Suomi ostaisi muilta mailta nieluoikeuksia.
Suomi sai lulucf-asetuksen neuvotteluissa kolme vuotta sitten metsäisenä maana kymmenen miljoonan hiilidioksiditonnin nieluhelpotuksen, jota on mahdollista käyttää päästövähennyksiin.
Komissio ja Suomi tulkitsevat nieluhelpotusta eri tavoin. Komissio rajaisi, että Suomi ei voisi kompensoida esimerkiksi metsäkadon päästöjä sille luvatulla nielujoustolla.
Ilman nieluhelpotusta Suomen metsistä voi tulla laskennallinen päästö. Neuvottelut tästä ovat kuitenkin edelleen auki.
”Laskenta tulee olemaan tiukoilla. Olemme epäonnistuneet peruspolitiikan teossa, jos päädymme siihen, että luonnontieteellinen nielu on laskennallinen päästö”, Kainulainen toteaa.
”Juridisessa mielessä näyttää myös räikeältä, jos kerran sovittu asia ei toisessa mutkassa enää pidäkään.”
Lue myös:
