Metsä

Seppo Vuokko: Suomen uhanalaiset luontotyypit -teos on yksipuolisuudessaan karmaiseva, varsinkin kun se ohjaa luonnonsuojelu- ja metsäpolitiikkaa

Vuokko tutustui teokseen ja huomasi, että esimerkiksi asiantuntijoiden luettelosta puuttuivat lähes täysin varttuneet metsäalan ammattilaiset, jotka ovat itse nähneet, millaisia 1960-luvun metsät olivat.
Kari Salonen
Lahopuulla elävä lajisto on vain osa koko luontotyypin lajistosta ja sen elinmahdollisuudet ja koostumus vaihtelevat luontotyypin sukkession eri vaiheissa, kirjoittaa Seppo Vuokko.

Olemme tottuneet siihen, että valtioneuvoston mietinnöt ovat luotettavaa tai ainakin tasapuolisesti eri mielipiteitä edustavia pohdintoja. Suomen uhanalaiset luontotyypit -teos on kuitenkin yksipuolisuudessaan karmaiseva, varsinkin kun se ohjaa luonnonsuojelu- ja metsäpolitiikkaa arvovaltaisen julkaisupaikkansa vuoksi, kirjoittaa luontokirjailija Seppo Vuokko.

Hän tarttui teokseen, sillä europarlamentaarikko Silvia Modig vetosi (MT 17.3.) siihen ja kirjoitti Suomen metsien olevan monimuotoisuuden kannalta lähes Euroopan huonoimmassa kunnossa.

"Muut työt piti työntää kolmeksi viikoksi syrjään, sillä sivuja on yhteensä 1 263. Ei sitä ihan hetkessä kahlata läpi ja siksi uskon, ettei Silvia Modigkaan ole sitä tehnyt. Tuntuu kuin mietinnöstä olisi tarkoituksella tehty niin raskassoutuinen, ettei kukaan kriitikko jaksaisi siihen paneutua."

"Kun uhanalaisuus on ollut päätavoitteena, se on johtanut uhkien liioitteluun ja kaikkien mahdollisten uhkatekijöiden luettelointiin – avaruudesta tulevan asteroidin iskua ei sentään taideta uhkatekijänä mainita!"

Jopa tuoreet kankaat – siis mustikkatyyppi ja sen pohjoiset variantit – arvioidaan vaarantuneiksi, vaikka niitä on 53 prosenttia kaikista kangasmetsistä eli melkein 80 000 neliökilometriä.

Hakkuiden merkitystä liioitellaan kautta koko mietinnön. Suorastaan nerokkaana ja Matti Nykäsen aforismitkin ylittävänä voi pitää toimikunnan näkemystä: ”Uudistaminen ja muut hakkuut rajoittavat puuston ikääntymistä”, kirjoittaa Vuokko.

Teoksessa on turvauduttu asiantuntijoiden lausuntoihin. Vuokko kertoo kolumnissaan katsoneensa asiantuntijoiden listaa sillä silmällä, ketä ei kuultu.

"Asiantuntijoiden luettelosta puuttuivat lähes täysin varttuneet metsäalan ammattilaiset, jotka ovat itse nähneet, millaisia 1960-luvun metsät olivat. Niistä ajoista ei järeitten puiden, lahopuiden ja kelojen määrä ole vähentynyt, ei myöskään raidan, haavan ja pihlajan – seikkoja, joihin vedotaan ihan tavallisten kangasmetsätyyppien uhanalaisuutta määriteltäessä."

Lue koko Seppo Vuokon kolumni

Katso uusin video: Vaellan-kevytmoottorikelkan voi purkaa pieniin osiin – ja muuntaa halutessaan mönkijäksi
Lue lisää

Suomen metsätkö romahduksen partaalla?

Metsälajistolla ei mene paremmin

Seppo Vuokolta uusi kirja talousmetsien luonnonhoidosta: "Uhanalaiset lajit saavat kohtuuttoman suuren roolin monimuotoisuuskeskustelussa"

Seppo Vuokko: Uhanalaisuuden käsite on vääristynyt