Metsä

MTK:n ympäristöjohtaja: "EU:ssa voi olla halua uhrata pohjoismaiset metsät, etenkin jos omassa maassa ei ole arvokasta metsäklusteria – myös Suomessa halua uhrata Pohjois-Suomen turvepellot"

EU:n ilmastopäätöksiin vaikuttavat maat, joilla ei ole arvokasta metsäklusteria, kirjoittaa MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola Maaseudun Tulevaisuuden yliössä. Se on uhka pohjoisille metsille ja turvepelloille.
Arto Takalampi

EU:n ilmastolain ja kiristyvien kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteiden myötä katse siirtyy negatiivisiin päästöihin, nieluihin. Tätä enteilee EU:n ilmastolakineuvotteluissa saavutettu alustava sopu.

On iso kysymys, miten nielujousto jaetaan ja miten se lasketaan. EU:ssa voi olla halua uhrata pohjoismaiset metsät, etenkin jos omassa maassa ei ole arvokasta metsäklusteria.

On järkevää, että uusiutuvaa metsien biomassaa käytetään fossiilisten korvaamiseksi. Näin metsät pysyvät kasvussa. Jos politiikalla varjellaan nykynielut siten, ettei puuta saa kaataa eikä metsää uudistaa, meillä on edessämme hiipuvan kasvun ja nielun metsät.

Metsien lisäksi kiristyvät ilmastotavoitteet vievät katseet turvemaihin ja niiden käyttöön, jopa ruuantuotannossa. Samalla logiikalla kuin EU:ssa katsellaan oman maan ulkopuolelle, Suomessa katsotaan oman alueen ulkopuolelle. Pohjois-Suomen turvepellot olisi monien mielestä viisasta uhrata, jotta Suomi pääsisi ilmastotavoitteeseensa. Samaan aikaan Helsinki lämpiää edelleen kivihiilellä.

Tämä meno ei tunnu oikeudenmukaiselta eikä kestävän kehityksen tavoitteiden mukaiselta.

Kiristyvät tavoitteet kiristävät tutkimukselta ennenaikaisia ulostuloja. Turvemaat on mittava päästölähde, mutta viljelytekniikalla voidaan hillitä päästöjä. Yle uutisoi 7.5. turvemaiden vettämistä ja kosteikkoviljelyä tulevaisuuden suurena mahdollisuutena vastata Suomen ilmastotavoitteisiin.

Tässä on pysähdyttävä ja tarkistettava tiedon kattavuus. On hyvä, että kosteikkoviljelyn mahdollisuudet maaperäpäästöjen ja markkinoiden suhteen tarkennetaan. Turvepeltojen vahvuuksia ruuantuotannossa ei kuitenkaan saa unohtaa: Turvepellot ovat kuivuudenkestäviä ja sisältävät paljon typpeä. Siksi turvepellot tuottavat hyvin kuivinakin kesinä ja tarvitsevat puolta vähemmän typpilannoitusta verrattuna kivennäismaihin.

Kansalliseen kasvihuonekaasuinventaarioon on jouduttu lähtemään osin hyvin ohuella aineistolla. Epävarmuus on luvattoman suuri, eivätkä mallit, kuten Yasso, huomioi riittävästi viljelytoimien merkitystä pelloilla. Erityisesti maan muokkaustapa, kasvipeitteisyys ja satoisuus olisi kytkettävä mukaan. Viljelijät tarvitsevat työkaluja, joilla he voivat suunnitella viljelynsä ilmastokestävämmäksi.

Laskurit odottavat kertoimia. Eri lailla viljellyillä lohkoilla ja eri maalajeilla pitää voida arvioida kasvihuonekaasujen päästöjä maaperästä sekä hiilensidontaa maaperään eri kasvustoista. Nämä kertoimet uupuvat.

Mittava resurssointi maankäyttösektorin hiilestä kiinni -tutkimus ja innovaatio-ohjelmalla antaa mahdollisuuden napata tietovajeesta kiinni. Päästö- ja sidontakertoimet eri viljelymenetelmiin ja maalajeille on tuotettava mittavalla resurssoinnilla.

Ennen kasvukautta kaasuja pääsee maasta kuin maasta, viljellyltä ja suojellulta. Tutkimusrahoituksen on edellytettävä parasta mittausteknologiaa ja agronomiaa tunnistamaan ilmastotoimet myös pellon puolella. Tällöin ei voida mitata vain hiilidioksidipäästöjä maaperästä pimeäkammioilla vaan nettovaikutusta, jossa kasvillisuuden fotosynteesi on huomioitu. Lisäksi on mitattava myös muita kaasuja kuten metaania, joka sivuutettiin kosteikkojen uutisoinnissa.

Tutkimuksella on Nappaa hiilestä kiinni -ohjelmassa mahdollisuus todentaa käytännön oloissa kaasuvirrat maa- ja metsätaloudessa. Mahdollisuuteen on tartuttava, jotta voimme edetä ilmastotavoitteissa luonnontieteellisin mittauksin ja luotettavalla laskennalla. Elinkeinolähtöisesti siten, että kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta otetaan huomioon.

Keskustelu metsänielujen jaosta ja laskentaperiaatteista EU-politiikassa kiihtyy kesää kohti. Samoin turvemaiden kohtalo. Kestävän kehityksen toimikunta työstää parhaillaan Agenda 2030 -tiekarttaa, jossa turvepeltojen viljelyä ja metsien käyttöä linjataan siten, että Suomen kestävän kehityksen tavoitteet toteutuisivat mahdollisimman hyvin.

Kestävän kehityksen muutospolkujen on perustuttava parhaaseen mahdolliseen tietoon ja Suomen vahvuuksien tunnistamiseen. Meillä on humidissa ilmastossa erinomaiset mahdollisuudet lisätä kasvien kasvua ja vastata huoltovarmuuden vaatimuksiin, ruoka- ja energiaturvaan. Maa- ja metsätalouselinkeinojen ilmastokestävyyttä ei saa ohjata vaillinaisella tiedolla tai tiedon tulkinnalla eikä sosiaalista ulottuvuutta unohtaen.

Liisa Pietola

ympäristöjohtaja, MTK

maanviljelyskemian ja -fysiikan dosentti, HY

Suomen kestävän kehityksen toimi­kunnan jäsen

Lue kaikki MT:n mielipidekirjoitukset ja yliöt.

Katso uusin video: Kaikkia keinoja kokeillut metsänomistaja kehitti oman hirvenkarkotusliemen
Lue lisää

Ilmastoystävällisen ruokavalion on huomioitava myös hävikki ja ylikulutus, Pohjoismaiden tuottajajärjestöjen puheenjohtajat muistuttavat

Valtaa ei anneta, se otetaan

Kestävän kehityksen mallimaa

Suomi maailman ykkösmaa kestävän kehityksen maavertailussa – pandemia syöksi kestävän kehityksen globaalisti alamäkeen