Metsä

Hinaaja Olli jumpsuttaa yhä Saimaalla kilometrin puulauttaa kiskoen – ikiaikaisella uitolla on pörssiyhtiölle yllättäviä etuja

Saimaalla verkkaisesti luikerteleva puukäärme on tuulahdus historiaa ja uudistusten pyyhkäisyltä säilynyt puuhuollon erikoisuus.
Lari Lievonen
Laineilla lipuva uittolautta on komea näky. Apualus puskee puumassaa väylällä.

Hinaajan moottori jumpsuttaa äänekkäästi kannen alla. Painostava helle valuttaa hikipisaroita iholla. Avoimista hytin ikkunoista tuuli tuo pientä helpotusta kuumuuteen. Maisema vaihtuu verkkaiseen – melkein kuin ei liikuttaisi laisinkaan. Pienellä laivueella on kuitenkin takanaan melkein 300 kilometriä, ja määränpää UPM:n Kaukaan sellutehdas häämöttää jo muutaman saaren takana.

Etenemme alle kahden kilometrin tuntivauhtia, mutta vedämmekin perässämme 900 metriä pitää uittolauttaa. Letkassa on 1 328 kuitupuunippua eli noin 26 560 mottia puuta.

Olli-nimeä kantavan aluksen kapteeni Reino Nurmi silmäilee tottuneesti väylän muuta liikennettä ja lastin ympärillä liikuskelevien kahden apualuksen, Eeron ja Heinäveden, työtä. Ne puskevat puumassaa, kun se alkaa ajautua väylältä sivuun.

Silmällä saa pitää myös ohi ajavia huviveneitä. Ne ovat joskus varomattomia ja aiheuttavat aallokkoa, joka saa tukkiniput liikehtimään levottomasti. Joskus veneet eivät huomaa hinaajan ja lautan välistä vaijeria ja ovat ajaa sen päältä. ”Vaijeria voi laskea vähän syvemmälle. Pimeällä heiluttelemme valonheittimiä, jotta lautta huomattaisiin”, Nurmi kertoo.

Vaaratilanteitakin on ollut, kun veneitä on hurauttanut huolimattomuuksissaan suoraan puulauttaa päin ja lentänyt sen päälle.

Missä ikinä uittolautta lipuu, rannoilla näkyy ihmisiä valokuvaamassa ja ihailemassa puutavarasaattuetta tehtaalle. Sitä tullaan myös varta vasten katselemaan. Kun lasti lähestyy Puumalansalmea, Nurmi ilmoittaa siitä Puumalan kunnan ja UPM:n perustamassa whats­app-ryhmässä, jonne tukkilautan liikkeistä kiinnostuneet voivat liittyä.

Puumalan kunnan markkinointipäällikkö Tuula Vainikka kertoo, että tukkilautta herättää nostalgiaa. Ihmiset haluavat tietää puumääriä ja muita yksityiskohtia. Ulkomaisille turisteille laineilla lipuva puulautta on täysin outo ihmetyksen aihe.

Vaikka metsätalous on usein voimakkaan arvostelun kohteena, uitto herättää pelkästään lämpimiä huokauksia. UPM:n logistiikkapäällikkö Esa Korhonen on pannut merkille, että somessa uittokuvia jaetaan mielellään ja aiheeseen liittyvät someviestit kirvoittavat runsaasti sydämiä ja peukutusta.

”Onhan tämä suomalaiskansallista kulttuurimaisemaa”, Korhonen miettii. UPM:ssä on huomattu, että vedessä lipuva tukkilautta luo hyväksyttävyyttä koko metsätalouteen. ”Vaikka välillä metsätalous ja puunhankinta saavat toimistaan kovastikin kritiikkiä, niin kun puun siirtyy uittoon, se onkin kaikkien mielestä hieno näky.”

Carolina Husu
UIttolautan ympärillä kannattaa alentaa nopeutta.

Pelkkää brändityötä puutavaran uittaminen ei kuitenkaan pörssiyhtiölle ole. Vaikka kaikki muut metsäyhtiöt ovat luopuneen uittamisesta ja kuljetusmuoto on painunut marginaaliin, puuhuollon nostalgiseksi nyanssiksi, juuri täällä, pikkuruisessa osassa maailman puuhuoltoa, sillä on korvaamattomia etuja.

”Se on saanut täällä jatkaa, sillä vaikka se on pieni soitin koko orkesterissa, sillä on paikkansa, kuten harvoin soivalla triangelillakin”, Korhonen muotoilee.

Kaikesta Suomessa tehtaille kuljettavasta puusta vain kaksi prosenttia kulkee vesiteitse ja siitäkin puolet alusten kyydissä. Reilu kolme neljännestä tuodaan autokuljetuksina ja rautateitä pitkin parikymmentä prosenttia.

Uiton kulta-aikana 1960-luvulla suurin osa, 70 prosenttia, puusta kulki Suomessa vesiteitse uittamalla tehtaalle aina pienimpiä puroja ja jokia myöten. Parhaimmillaan uitto työllisti useita kymmeniätuhansia ihmisiä ja uittoväyliä oli 47 000 kilometriä. 1970-luvulle saakka se säilyi tärkeimpänä puun kuljetusmuotona.

Uiton historiasta kirjoittanut Esko Pakkanen on sanonut, että ilman uittoa Suomesta ei olisi koskaan kehittynyt nykyisenlaista metsäteollisuusmaata.

Muiden kuljetusmuotojen kehittyessä uitto alkoi painua historiaan. Siitä on luovuttu kaikkialla muualla paitsi Vuoksen vesistössä: Kallavedellä, Pielisellä ja Saimaalla.

Täällä ovat edelleen aikanaan rakennetut vesiväylät ja sopiva infra: 16 pudotuspaikkaa, joista nippuja nostellaan veteen sekä tehtaan vastaanottopaikat. ”Vesillä ei synny sitä kuuluisaa korjausvelkaa, vesitie ei kulu”, Korhonen kertoo uiton eduista.

Logistiikkaketju loksahtaa uiton kannalta sopivasti yhteen UPM:n Lappeenrannan sellutehtaan ja Ristiinassa sijaitsevan Pelloksen vaneritehtaan puunkuljetuksessa. Pohjoisimmat laskupaikat puulle ovat Nurmeksessa ja Iisalmessa. Uittoväylän keskellä sijaitsevat tehtaat ovat jo luopuneet puun uittamisesta. Nykyään vesireitti sopii parhaiten kuljetusmuodoksi, kun matka on pitkä, puutavaraa on paljon eikä sillä ole kiire.

Esimerkiksi paraikaa Ollin perässä hinautuvan tukkimäärän kuljettamiseen olisi tarvittu noin 440 puutavara-autoa, jos se olisi kuljetettu tehtaalle kumipyörillä.

Carolina Husu
Reino Nurmen yritys Uittopojat hoitaa koko Suomen puolen miljoonan kuution uittopuun hinaamisen Vuoksen vesistössä.

Vaikka oikeastaan ei kannattaisi edes puhua kuljettamisesta, vaan varastointitavasta. Ollin miehistö on tehnyt matkaa kolme viikkoa Varkaudesta. Puut ovat lähtöisin viideltä uittopaikalta, kaukaisimmat 350 kilometrin päästä Ahkiolahdelta, jossa ne laskettiin vesille kuukausi sitten. Kiire ei ole, sillä uittaessa puut ovat jo vesivarastossa, jossa niitä säilytetään pitkiäkin aikoja.

Uittosaattue tekee matkaa joskus pitkään. Kovalla tuulella puut pitää ajaa suojaisaan paikkaan, jossa odotetaan sään selkenemistä. Aallokossa puuniput ovat kovilla ja alkavat löystyä. Miehistö korjailee sidoksia ja kerää tarvittaessa karkailevia tukkeja.

Sitä sattuu Nurmen mukaan nykyään harvemmin, mutta silloin tällöin karannut tukkinippu ylittää uutiskynnyksen. Ennen vanhaan, kun uittomäärät olivat suurempia, puuta karkaili usein. Tarinat kertovat, että tukkien päästä sahattiin yhtiön leima pois ja niistä saatiin kätevää nikkarointimateriaalia.

”Silloin yhden jos toisen rannalla näkyi tukeista tehtyjä puutarhapöytiä ja rakennelmia. Ainakin tarina kertoo, että niistä on tehty mökkien perustuksia ja vaikka mitä muuta”, Nurmi kertoo.

Ollin hinaaman puulautan matkaa ovat viivästyttäneet pari kovan tuulen takia tehtyä pysähdystä sekä konevika, jota miehistön piti korjata. Lappeenrantaan uittolautta on kesän ensimmäinen, ja perillä odottavat tyhjät vesivarastot. Kesällä varasto täyttyy, ja puuta puretaan käyttöön talven aikana. Uittamalla tuodulla puulla on korvaamaton rooli tehtaan puskurina.

Esimerkiksi keväisin ja syksyisin, kelirikon aikaan, puuvirta tehtaalle yskii, ja silloin uittamalla tuotu puu pitää koneet käynnissä. Sama on edessä juhlapyhinä. Reilu kymmenen vuotta sitten Asta- ja Veera-myrskyt tekivät piikin uittomääriin. Puut säilyvät vedessä parempina, ja samalla metsätuholain vaatimukset tuhopuun korjaamisesta täyttyvät, Korhonen selittää. ”Miten sellaista määrää tuhopuuta olisi muuten edes saatu kuljetettua nopeasti metsästä?”

Korhosen mukaan Keski-Euroopassakin on alettu miettiä vesivarastoinnin hyödyntämistä laajojen myrskytuhojen jälkeen.

Carolina Husu
Hinaajan vetämä uittolautta on kiinni aluksessa vaijerilla.

Olkoonkin kulttuurihistoriaa ja tärkeä puukuljetuksen puskuri, talouden paineilta ei uittokaan ole suojassa. Muutama vuosi sitten UPM:ssä mietittiin, kannattaako sitä jatkaa. Uitto päädyttiin ulkoistamaan yrittäjille, kuten melkein kaikki metsään liittyvä työ nykyään.

Koko puolen miljoonan kuution vuosittaisen puumäärän kuormaa Fin-Terpuu ja hinaukset hoitaa Reino Nurmen yritys Uittopojat. Kun Nurmi tuli ensimmäiseen kesätyöhönsä uitossa vuonna 1972, puumäärät olivat monikertaiset. Jokaisella yhtiöllä oli vesistöllä omat laivueensa. Sen jälkeen määrät ovat järjestelmällisesti laskeneet.

Kunnes viisi vuotta sitten tuli käänne. Kasvua on ollut kolmanneksen viiden vuoden takaisista määristä, ja tälle vuodelle on ennustettu jälleen 15 prosentin kasvua, Korhonen kertoo. Kasvu on johtunut lähinnä muuttuneista puuvirroista, kun Suomen tehdaskartassa on tapahtunut muutoksia.

Carolina Husu
Hinaajalla syödään valmiita aterioita pakasteesta tai valmistetaan keittoruokaa keittiössä. Taukotilasta on käynti työntekijöiden hytteihin.

Muitakin hieman yllättäviä etuja on noussut esiin. Uitto on ympäristöystävällinen ja energiatehokas tapa liikuttaa puuta, ja niiden merkitys on korostunut viime vuosina. Jos UPM ei uittaisi, sama puumäärä liikkuisi muilla kuljetusvälineillä, joiden hiilijalanjälki on huomattavasti uittoa suurempi. Uitossa kuluu kolmannes energiaa autokuljetuksiin verrattuna ja puolet vähemmän kuin raide- ja laivakuljetuksissa.

Korhonen on laskenut karkeasti, että dieseliä voisi kulua 1,5 miljoonaa litraa enemmän, mikä tietäisi 3,5 miljoonaa kiloa hiilidioksidipäästöjä enemmän. ”Vaikka määrä on kokonaisuudessa vähän, se on kuitenkin rikkana rokassa mukana, kun päästöjä pyritään vähentämään.”

Myös kausi on pidentynyt, kun talvet ovat leudontuneet. ”Ennen sanottiin, että uittokausi kestää äitienpäivästä isänpäivään, mutta nyt sanoisin, että vapusta itsenäisyyspäivään.”

Elli Paananen

Hytin avonaisista ikkunoista puhaltava lempeä tuulenpuuska heilauttaa pöydällä makaavia karttoja ja papereita. Nurmi vetää ikkunaluukun kiinni ja vilkuilee taivaalle. ”Saattaa olla ukkosen merkki”, hän pohtii.

Säätä seurataan koko ajan. Ollin miehistö on välttänyt viime päivinä Suomea monin paikoin riepotelleen ukkosen, mutta salamoita näkyi edellisiltana horisontissa. Kannelta avautuvaa maisemaa moni lomalle jäävä suomalainen odottaa herkeämättä.

Ollin miehistö työskentelee kahden viikon vuoroissa hinaajan kyydissä. Kuuden hengen miehistöstä puolet on levossa ja puolet työssä kuuden tunnin vuoroissa yötä päivää. Välillä uteliaat norpat käyvät tervehtimässä laivoja aivan läheltä. Viime kesänä laivan ohitse ui karhu.

Apualus Eero porhaltaa tukkilautalta Ollin kylkeen. Perämies häviää laivan keittiöön ja hurauttaa pian kahvikuppi kädessä takaisin tukkien pariin. Kahvin keittämisestä on hetki sitten sanailtu leppoisasti radiopuhelimen välityksellä.

Nurmi on laskeskellut, että jos uittomäärät kasvaisivat, nykyisellä kalustolla ja resursseilla selvittäisiin vielä kolmanneksen isommasta puumäärästä. Sellaista ei kuitenkaan ole merkkejä, vaikka uitolla onkin täällä päin puukuljetuksessa paljon etuja.

Kaikkea puuta ei esimerkiksi voi uittaa, kuten sahattavaksi meneviä tukkeja tai kaikkea lehtipuuta. Kesäleimikoilta kerätty puu ei myöskään ui. Talvella kaadetun puun solukot ehtivät pihkottua ja se on kelluvampaa.

”Varmaankin tällä määrällä suunnilleen pysytään. Sitten jos polttoaineen hinta kymmenkertaistuisi, niin uitto voisi houkutella enemmän”, Korhonen sanoo.

Olli-hinaajan perässään vetämä puutavaralasti lähestyy Kaukaan tehdasta, jossa lasti ajetaan vesivarastoihin. Ensimmäiset puut pääsevät heti paikkaamaan lomakauden hiljentämää puutavara-autojen virtaa tehtaalle.

Carolina Husu
Saarien takana häämöttää määränpää: UPM:n Kaukaan sellutehdas.
Katso uusin video: Kaikkia keinoja kokeillut metsänomistaja kehitti oman hirvenkarkotusliemen
Lue lisää

Metsä Group kannattavin kolmesta suuresta metsäyhtiöstä alkuvuonna – sellun huippuhinnat näkyvät reippaina tulosparannuksina

Paperin markkina tasapainottuu

UPM:n sellutehtaat ja sahat tekivät kaikkien aikojen parhaan tuloksen – "Liiketoimintomme onnistuivat toisella vuosineljänneksellä erinomaisesti"

"Kokeilemalla selviää, toimiiko mahla oluessa vai ei" – erä suomalaista puueliksiiriä porisee jo Hartwallin olutkattiloissa