Askolalainen metsänomistaja hakkauttaa kalliomänniköt EU:n taksonomia-asetuksen takia – "Tämä on ensimmäinen kokemani muutosuhka, joka harmittaa oikeasti"

Korkeat hinnatkin ovat suosineet puukaupan tekoa viime aikoina. Matti Jäppilän mukaan hän olisi hakkauttanut kalliomännikkönsä taksonomia-asetuksen takia tukin hinnasta riippumatta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Matti Jäppilän mielestä EU:n taksonomia-asetukseen esitetyt suojeluvaateet kajoavat liiaksi omistusoikeuteen. Kuva: Jaana Kankaanpää

Metsätien varrella taimikko vaihtuu välillä kallioiseksi harjanteeksi, jolla kasvaa eri-ikäisiä mäntyjä, vanhimmat jo lakkapäisiä.

Metsänomistaja Matti Jäppilän puolesta hidaskasvuiset, suhteellisen vähätuottoiset kalliot olisivat saaneet jäädä toistaiseksi ennalleen, ja seuraava sukupolvi olisi saanut päättää metsien kohtalosta. Nyt petäjiköistä on kuitenkin tehty kaupat.

Syynä Jäppilän hakkuuaikeille on EU:n valmistelema asetus kestävästä rahoituksesta eli niin sanottu taksonomia-asetus. Omistusoikeuteen puututaan liian radikaalisti, Jäppilä kokee. Hän tuntee muitakin metsänomistajia, jotka aikovat hakata metsiä taksonomia-asetuksen takia. MT sai useita vinkkejä vastaavista aikeista myös metsänomistajien Facebook-ryhmässä.

"Vastakkainasettelu aiheuttaa sen, että taksonomiahakkuut lisääntyvät. Tämä on ensimmäinen kokemani muutosuhka, joka harmittaa oikeasti."

Jäppilän mielestä taksonomia-asetukseen suunniteltu velvoite metsäsuunnitelmista yli 13 hehtaarin tiloille olisi jo yksin syy hakata metsä pois. Pahin uhka on 20 prosentin suojeluvelvoite, jota esitettiin asetuksen ympäristökriteerien ensimmäisessä luonnoksessa. Jäppilä ei kuitenkaan halua jäädä odottamaan, lievenevätkö lopulliset linjaukset.

Jäppilä on hoitanut tilansa metsiä vuodesta 1997. Ajatuksena on ollut koko ajan tilan kehittäminen. Metsät on hoidettu ajallaan ja uudistettu nopeasti hakkuiden jälkeen.

Muokkauksia ja kylvöjä Jäppilä on tehnyt itse kaivinkoneella. Männyntaimikot hän suojaa joka syksy hirvikarkotteella.

Metsäala on myös karttunut vuosien aikana 88 lisähehtaarilla.

"Otin siinä riskin, ja riski on toteutumassa ostometsien osalta. Jos niistä suojellaan 17,6 hehtaaria, se vie kaiken kannattavuuden. Kaikki hoitotyöt suojelualueilla menisivät hukkaan. Sehän on olettamus, että vanhimmat metsät lähtee."

Jäppilän mielestä Suomi ei ole vastustanut taksonomia-hanketta tarpeeksi. Metsätalouden puolustaminen on jäänyt yksittäisten meppien varaan.

Jos taksonomia-asetuksen suojeluvelvoitteet toteutuvat, Jäppilä vaatii että menetykset korvataan täysimääräisesti. Suojelukorvausten huono puoli on, että seuraavat omistajapolvet eivät saa enää metsistä mitään.

Jokin kompromissikin olisi mahdollinen: Voisiko suojelualan esimerkiksi kuitata jatkuvan kasvatuksen metsillä, Jäppilä pohtii.