Supikoiria pyydetään urakalla Lounais-Lapissa

KEMINMAA

Supikoiran levittäytymistä Lappiin sekä Tornionjoen yli Ruotsiin ja Norjaan jarrutetaan yhteispohjoismaisella tehopyynnillä.

”Pyyntiprojektin rahoitus on 5,3 miljoonaa euroa. Summa tulee ensisijaisesti EU:sta ja Ruotsin Naturvårdsverketilta”, kertoo Supikoira Life+ -hankkeen projektipäällikkö Mathias Lindström Suomen riistakeskuksesta.

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, joilla torjutaan vieraslajien leviämistä. Supikoira kantaa mukanaan muun muassa raivotautia, kettukapia sekä ihmiselle vaarallista myyräekinokokkia.

”Pyynnin kustannukset eivät saa kaatua yksittäisen harrastajaryhmän niskaan. Supiongelma on kansallinen ja kansainvälinen. Siksi on tärkeää, että ensi vuonna päättyvä Supikoira Life+ jatkuisi edelleen”, hankkeeseen palkattu ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti sanoo.

Tehopyynti on käynnissä levinneisyysalueen pohjoisrajalla Perämeren pohjukassa.

Alueen supikoirasaalis oli yli 200 yksilöä edellisellä pyyntikaudella. Elokuun alussa käynnistyneellä kaudella supikoiria on pyydetty 120.

”Pyynti jatkuu pian, kun kevätaurinko herättää supit talvihorroksesta. Metsästykseen tulee tauko huhtikuun lopussa. Naaras, jota poikaset seuraavat, nauttii lain suojaa heinäkuun loppuun saakka”, kertoo Mäkimartti.

Suomessa elää Mäkimartin arvion mukaan jopa 700 000 supikoiraa. Virallista kanta-arviota ei ole tehty.

”Suomessa metsästetään jo enemmän supikoiria kuin metsäjäniksiä. Se kertoo kannan räjähdysmäisestä kasvusta.”

Levinneisyysalueen ylärajoilla Lounais-Lapissa kanta on karsittu vähiin. ”Näyttäisi siltä, että saatamme jopa onnistua leviämisen estämisessä. Tunturialueelle supikoiraa ei missään tapauksessa sovi päästää. Muuten metsäkanojen pesille ja poikasille tulee noutaja.”

Supikoiran tehopyynti on käynnissä myös Merenkurkun ulkosaaristossa, jossa tarkoituksena on estää lajin vakiintuminen arvokkaille lintuluodoille.

Ruotsalaiset pelkäävät supikoiran leviämistä tosissaan. Sitä eivät halua kuningaskuntaansa myöskään norjalaiset.

”Life-rahoitusta on käytetty muun muassa varhaisvaroitusjärjestelmän rakentamiseen rajaloikkareita varten”, kertoo Mäkimartti.

Rahoituksella on hankittu riistakameroita ja perustettu hajuposteja, joiden ympärillä olevasta hiekkakentästä nähdään supikoirien jäljet.

Riistakameroita on Keminmaan ja Ylitornion välisessä maastossa reilut sata kappaletta. Kameroita on myös Ruotsin puolella Norrbottenissa.

”Kuvista voidaan arvioida ja seurata paikallisesti esiintyvien supien määrää.”

Riistakamerat ovat kuvanneet vuoden aikana kymmenittäin supikoiria.

Hankkeen aikana Mäkimartti on pannoittanut reilut 20 supikoiraa gps-tekniikkaan perustuvalla pannalla.

”Pantasupit ovat vakoojia, jotka johdattavat metsästäjät sen puolison jäljille. Samalla saamme uutta tietoa supien muuttohaluista ja reiteistä.”

Alueen metsästysseuroille on jaettu toista sataa hankerahoilla ostettua, elävänä pyytävää supikoiraloukkua, jotka ovat ahkerassa käytössä.

”Tehokkaimpia ovat kookkaat loukut. Ne kannattaa sijoittaa siten, että loukun laukeaminen pystytään havaitsemaan autosta. Elävänä pyytävät ansat pitää kokea päivittäin.”

Mäkimartti sanoo, että maistuvin ja tehokkain syötti on omena.

”Omppuviipaleet säilyvät loukussa pitkään. Kesäaikana tuore kala mädäntyy parissa päivässä. Supikin syö mieluiten tuoretta evästä.”

Kiinni saatu supikoira tekeytyy usein kuolleeksi. Metsästyskoirakin saattaa erehtyä pitämään supikoiraa hengettömänä eikä läheskään aina tapa sitä.

”Koiran tappamiksi otaksutut supit pötkivät pakoon, kun koira ja mies poistuvat paikalta. Liikkumaton supi kannattaakin siksi ampua. Etsikää lähistöltä myös sen kaveri, sillä supi ei yleensä liiku yksinään”, opastaa Mäkimartti. KARI LINDHOLM

Avaa artikkelin PDF