Suomenlahden pohja osin hyvässä hapessa

SUOMENLAHTI (MT)

Tuuli tuivertaa 14 metriä sekunnissa. Merentutkimuslaiva Arandan keula nousee ja laskee kuin vuoristoradassa. Kyydissä olevista toimittajista ja muista vieraista puolet oksentaa naamat harmaina muovipusseihin ja laidan yli.

Porukka on saapunut tutustumaan merentutkimukseen ja kuulemaan Suomenlahti 2014 -teemavuoden suunnitelmista.

Toisin kuin maakravut, merentutkijat ja aluksen henkilökunta liikkuvat kannella ketterästi, ”jalat länkkärityyliin harallaan”, tottunut merenkävijä luonnehtii. Nyt ei ole aikaa miettiä keikkumista, sillä Aranda on saapunut mittauspisteelle.

Kehittämispäällikkö Juha Flinkman Suomen ympäristökeskuksesta mittaa veden näkösyvyyden yksinkertaisella köysitestillä. Se on kuusi metriä, mikä on ajankohtaan nähden tyypillinen.

Suomenlahdella näkösyvyys on huonontunut sadan vuoden aikana, koska meri on päässyt rehevöitymään. Varsinkin leväisinä kesinä veden läpi ei näe metriäkään.

Seuraavaksi Arandan kyljessä oleva luukku avautuu ja tutkimuslaitteisto lasketaan veteen. Se ottaa vesinäytteitä ja mittaa muun muassa lämpötilaa ensin sadan metrin syvyydestä, sitten ylemmistä vesikerroksista.

Kun näytteet saadaan laivaan, alkaa hyörinä laboratoriossa. Happipitoisuus ja pH on mitattava vedestä heti. Myöhemmin näytteistä analysoidaan myös tulokaslajeja, fosforipitoisuutta ja monia muita asioita.

Ensimmäisellä mittauspisteellä tutkijat ilahtuvat siitä, että meren pohjassa on hyvin happea. Se mahdollistaa elämän ja sitoo ravinteet paikoilleen.

Ajoittain surkeaksikin äityneen happitilanteen selvittämiseksi tarvitaan kuitenkin kymmeniä lisämittauksia muista paikoista.

”Jos koko Suomenlahden pohja muuttuisi hapettomaksi, pohjasta vapautuisi hurjat 20 000 tonnia sinne varastoitunutta fosforia”, Flinkman kertoo.

Pahimmassa, joskin epätodennäköisessä, tilanteessa Itämeren sisäinen kuormitus ylittäisi ulkoisen kuormituksen moninkertaisesti.

Aranda viipyy talvisella matkallaan kolmisen viikkoa. Vasta kymmenien mittauspisteiden jälkeen saadaan kokonaiskuva meren tilasta.

Koko vuonna Arandalla tehdään liki kymmenkunta reissua. Yhdellä niistä tutkitaan jäätä, toisella ennustetaan kesän levätilannetta. Matkoja tehdään myös aallokon, pohjasedimentin ja eläinplanktonin tutkimiseksi. Yksi meripäivä Arandalla maksaa 18 000 euroa, joten ihan alvariinsa sillä ei voida seilata.

Syksyyn mennessä laivaan asennetaan kalastusvälineet, jotta sillä voidaan tehdä koekalastuksia Itämeren kalakantojen tutkimiseksi. Silakan ja kilohailin kannoista on raportoitava EU:lle.

KATJA KOLJONEN

Avaa artikkelin PDF