Taitava hankintahakkaaja pystyy lihottamaan tiliään tarkalla puiden valinnalla – katso video hakkuusta

Koivurankoja on helppoa käsitellä, sillä niissä on vain vähän oksia. Kuva: Rami Marjamäki

Pitkiksi hujahtaneiden koivujen latvat kurkottelevat 25 metrin korkeudessa, ja niiden alle on kehittynyt täystiheä nuori kuusikko. On tullut aika poistaa valtaosa koivuista, jotta kuuset saavat lisää kasvutilaa – etenkin ilmatilaa.

”Vanhan viisauden mukaan kuusi sietää varjostusta mutta ei piiskausta. Jos koivujen oksat alkavat piiskata kuusten latvoja, se estää kuusen kasvun ja pilaa latvan”, sanoo metsänomistaja ja kokenut metsäammattilainen Matti Äijö.

”Tämä on omatoimisen metsänomistajan ihannesavotta”, Äijö toteaa.

Kuusi sietää varjostusta mutta ei piiskausta.

Moottorisahatyönä koivut on mahdollista kaataa niin, ettei jäljelle jäävä kuusikko juurikaan vahingoitu.

”Kun koivut on otettu pois, katsotaan, tuliko kuusiin vaurioita. Vaurioituneet harvennetaan pois, samoin kuin kierot ja kaksihaaraiset kuuset”, Äijö suunnittelee.

Tällä savotalla metsurin etuna koneharventajaan verrattuna on myös se, että metsuri pääsee tarkastamaan koivujen rungot joka puolelta.

”Motomies ei näe puun taakse. Tässäkin on useita puita, jotka näyttävät ajouralta katsottuina ihan hyviltä, mutta takaa paljastuu pakkashalkeamia.”

Haljenneita koivuja ei kannata jättää metsään lihomaan, sillä niiden osoite on joka tapauksessa kuitupuupino.

”Näissä on lahovikaa”, Äijö näyttää kaadetun puun tyveä.

”Olisi itsensä pettämistä jättää näitä kasvamaan tukkipuiksi.”

Kaadetut puut kerätään ajouralta kyytiin. Kuva: Rami Marjamäki

Sen sijaan virheettömiä koivuja Äijö jättää kasvamaan. Tällä konstilla taitava hankintahakkaaja pystyy lihottamaan puukauppatiliään.

Hän kertoo poistavansa koivuja kaikkiaan 3–4 kertaa. Parhaimmat, noin sata runkoa hehtaarilla, saavat kasvaa vaneritukeiksi asti.

Jos harvennus tehtäisiin konetyönä, puuta otettaisiin selvästi enemmän kerralla pois ja seuraava hakkuu olisi huomattavasti myöhemmin kuin nyt.

”Kun tätä tehdään hankintana, täällä voi käydä muutaman vuoden välein.”

Matti Äijö on seurannut tämän metsän varttumista jo yli 30 vuotta. Kun hän oli 15-vuotias, tällä samalla paikalla kaivettiin perunoita pellosta – niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Kuva: Rami Marjamäki

Hakkuun kohteena olevan palstan Äijö on ostanut naapuriltaan.

”Olen ollut tällä samalla pellolla perunannostotalkoissa naapurillani 15-vuotiaana”, hän muistelee.

Noin 35 vuotta sitten pellolle istutettiin koivua ja mäntyä.

Valitettavasti hirvet tekivät ensimmäisinä talvina tuhoja taimikossa, ja sen vuoksi paikalle täydennysistutettiin kuusta. Näin sai alkunsa nykyinen sekapuusto.

Kuusikon isompi harvennus on ajankohtainen kymmenen vuoden kuluttua.

”Kuusten kasvu paranee nyt. Vuosikymmenen päästä puustoon on kertynyt yli sata mottia uutta puuta hehtaarille.”

Ylispuuhakkuussa piilee sellainen vaara, että kuuset saattavat saada valoshokin, jolloin niiden kasvu taantuu tai ne voivat jopa kuolla. Tässä tapauksessa riskiä ei kuitenkaan pitäisi olla, sillä kuuset eivät ole kasvaneet täysin koivujen varjossa.

Päätehakkuu on tässä metsässä mahdollinen 25 vuoden päästä, Äijö arvioi. Tuolloin puusto on 60-vuotiasta.

Tämän talven parin hehtaarin ylispuuhakkuusta kertynee noin 150 kuutiota puuta.

”Tästä tulee polttopuuta, kuitua ja muutama sorvitukki.”