Pääkirjoitus: Kirjanpainaja kannattaa ottaa vakavasti
Metsäntutkijoille kirjanpainajatuhot eivät tule yllätyksenä, kirjoittaa Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen.27.4.202208:30
Sovin toimittaja Markku Pulkkisen kanssa jo syksyllä, että juttu hänen metsänsä viimekesäisestä kirjanpainajatuhosta julkaistaan Aarteen huhtikuun lopulla ilmestyvässä numerossa (ks. Aarre 4/22, sivu 38). Kirjanpainajien pääparveiluaikaa on toukokuu, joten tämä on otollisin ajankohta muistuttaa asiasta eteläisen Suomen metsänomistajia ja kehottaa heitä tarkkailemaan varttuneita kuusikoitaan.
Sitä en syksyllä arvannut, että kirjanpainaja runsastuu koko lehden teemaksi. Myös Metsänomistaja-sarjan jutussa sivulla 18 ja koivunistutusjutussa sivulla 30 mainitaan kirjanpainajatuhot, joiden vuoksi on jouduttu kuusikon pakkohakkuisiin. Maakunnat jutuissa ovat Kanta-Häme, Pirkanmaa ja Keski-Suomi. Sekin osoittaa, miten laajalle ongelma on ehtinyt levitä.
Metsänomistajalle kuusikon suunniteltua aikaisempi päätehakkuu on järkytys, mutta metsäntutkijoille tuhot eivät tule yllätyksenä. Kirjanpainajan populaatiokokoa on seurattu Etelä-Suomessa vuodesta 2012 lähtien Luonnonvarakeskuksen ja Metsäkeskuksen feromoniseurannalla.
Ruotsissa kirjanpainaja aiheutti vuosina 2018–2020 ennätysmäiset yli 18 miljoonan kuutiometrin metsätuhot. Ongelma pahenee: Etelä-Ruotsissa ötökän parveilu voi alkaa jo äitienpäivän tienoilla, ja Suomessakin syntyy jo yleisesti kirjanpainajan sisarsukupolvia.
”Alueilla, missä on syntynyt tuoreita tuulenkaatoja ja edellisenä kesänä kirjanpainajan kannat ovat olleet korkealla, kirjanpainajaa on pidettävä erityisesti silmällä”, varoittaa blogissaan aihetta pitkään tutkinut maatalous- ja metsätieteiden tohtori Heli Viiri, joka on nyt siirtynyt metsäyhtiön palvelukseen.
Metsätuholakia muutettiin tämän vuoden alussa niin, että keskisessä Suomessa aikaistettiin kuusipuutavaran viimeistä kuljetuspäivää metsästä. Tutkija Tiina Ylioja vihjaa, että vielä saatetaan joutua muuttamaan vahingoittuneiden puiden jättörajaa. Kymmenen kuutiota hehtaarille voi olla liikaa ilmaston jo lämmettyä.
Metsän kasvatus on ylisukupolvista toimintaa. Monien metsätuhojen vaaravyöhykkeessä olevan 50–60-vuotiaan kuusikon omistajaa ei juuri lämmitä se, että nykyään kehotetaan uudistamisessa suosimaan sekametsiä.
Tämän vuoden puumarkkinatilanteessa myös pakkohakkuupuu löytänee ostajat, mutta kuutiohinta voi olla aivan muuta kuin metsänomistaja on ajatellut.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
