Metsätalouden ravinnevalumista puhutaan sekä totta että tarua
Kesämökkiläisten epäilyt avohakkuiden osuudesta rantavesien karikemassoihin ovat väärinkäsitys.
Rannoilla kasvavat puut tuottavat paljon kariketta, joka päätyy vesistöihin. Kuva: Lari LievonenMetsätalouden vaikutukset Itämereen sekä järvien ja jokien vesiin ovat viime kuukausina jälleen nousseet vilkkaan keskustelun kohteeksi. Osa huolenaiheista on todellisia ja ansaitsee vakavaa huomiota. Osa esitetyistä väitteistä ampuu kuitenkin maalin ohi tai perustuu pahanlaatuisiin väärinkäsityksiin.
Metsätalouden osuus mereen ja järviin juoksevista ravinteista on uusien tutkimuksien mukaan suurempi kuin ennen luultiin. Ravinnekuormien lisäksi metsätalous vapauttaa järviin vettä samentavaa eloperäistä ainesta.
Erityisesti pelloiksi, metsiksi tai turvetuotantoalueiksi ojitetut suot laskevat paljon humusta ja ravinteita alapuolisiin vesistöihin. Viime vuosina on huomattu, että ojien vaikutus jatkuu luultua pitempään.
Me emme vielä ihan ymmärrä, mitä kaikkea tästä voi seurata. Jos järvien ja jokien pohjalle kertynyt eloperäinen aines hajoaa hitaasti, soilta katoava turve ei välttämättä vapaudu kokonaisuudessaan ilmakehään hiilidioksidina, vaan osa siitä saattaa vain vaihtaa paikkaansa. Toisaalta, jos ilmiö tekee yhä uusien järvien pohjakerroksista hapettomia, tuloksena voi olla suuria metaanipäästöjä.
Suo-ojat ovat joka tapauksessa jo heikentäneet lukuisien mökkijärvien veden laatua. Myös muilla metsäojilla on ollut samansuuntaisia vaikutuksia.
Miten suometsiä ja muita kosteita, turvepohjaisia metsiä pitäisi hoitaa niin, että niiltä vapautuisi mahdollisimman vähän hiilidioksidia ja ravinteita? Jatkuvaa kasvatusta on ehdotettu yhdeksi ratkaisuksi, mutta emme vielä tiedä, miten hyvin se tästä näkökulmasta toimii. Olisikin hyvä käynnistää kokeita monilla eri menetelmillä ja seurata eri keinojen tuloksia.
Tärkeimmät maaperäeroosion vastaiset puolustuslinjat ovat metsissämme vahvoja.
Viime aikoina on alettu puhua yhä useammin myös avohakkuiden vaikutuksista vesistöjen ravinne- ja humuskuormiin. Kannatan lämpimästi asian tutkimista, mutta epäilen vahvasti, että ravinnevalumat hakkuuaukeilta osoittautuvat varsin pieniksi. Ennusteeni perustuu pitkäaikaiseen kokemukseen trooppisesta maa- ja metsätaloudesta ja siihen liittyvästä eroosion torjunnasta.
Suurin osa eroosion synnyttämästä ravinnehukasta ei liity näkyviin veden syömiin rotkoihin, vaan on käytännössä näkymätöntä. Isot vesipisarat räjähtävät suojattomassa maassa kuin pikkuruiset pommit. Ne irrottavat maaperästä hiukkasia, jotka vesi kuljettaa pois. Myös meillä esiintyy nykyään aiempaa useammin rajuina kuuroina tulevia, voimakkaasti eroosiota aiheuttavia sateita. Tärkeimmät maaperäeroosion vastaiset puolustuslinjat ovat kuitenkin metsissämme vahvoja.
Ensimmäinen puolustuslinja ovat kasvavat puut. Niiden lehdet ja neulaset hajottavat sadepisarat hienojakoiseksi, vaarattomaksi sumuksi. Toinen puolustuslinja koostuu aluskasvillisuudesta, kuten varvuista ja sammalista ja kolmas maassa lojuvista lehdistä, neulasista, oksista ja muusta karikkeesta. Myös karikekerros saa sadepisarat hajoamaan vahinkoa tuottamatta. Lisäksi jokainen maassa lojuva oksa ja neulanen toimii veden virtausta ja ravinteiden pakoa hidastavana loukkuna. Peltojen täytyy Suomen oloissa olla ratkaisevasti hakkuuaukeita haavoittuvampia silloin, kun niiden multakerroksella ei ole mitään suojaa sadepisaroita vastaan. Näkisin silti mielelläni asiasta tehtyjen tutkimusten tuottamia numeroita.
Kesämökkiläiset ovat viime aikoina epäilleet tiedotusvälineiden palstoilla, että myös rantavesien kasvaneet karikemassat johtuisivat avohakkuista. Tämä on puhdas väärinkäsitys. Rantavesissä vellovan lehti- ja oksakarikkeen määrä on kyllä lisääntynyt suuresti lukemattomilla järvillä. Kyse ei kuitenkaan ole hakkuista, vaan niille vastakkaisesta ilmiöstä.
Lähes kaikkialla järvien ja jokien rannoilla kasvaa nykyään paljon suurempia puita kuin puoli vuosisataa sitten. Jokainen yhtään isompi puu, jonka oksat ulottuvat järven tai joen päälle, pudottaa joka vuosi veteen melkoisen määrän lehtiä ja muuta kariketta. Jos lehtiä ei aina silloin tällöin haravoida pohjahiekan päältä, se peittyy vähitellen mutakerroksen alle.
Kolumnin kirjoittaja Risto Isomäki tunnetaan tieteisromaaneistaan ja tietokirjoistaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
