Heikosta katkonnasta seuraa metsänomistajalle jopa tuhansien eurojen menetys

Kuvan kuitupuupinoon on eksynyt tukkikokoista puutavaraa. Kuva: Jarmo Palokallio

Katkonnan onnistuminen ratkaisee puukaupan lopputuloksen. Huonosta katkonnasta voi seurata metsänomistajalle tuhansien eurojen tappiot.

"Katkonnan merkitys korostuu huonoissa leimikoissa. Siellä ostajien ero tukkisaannossa saattaa pahimmillaan nousta yli 10 prosenttiin", kertoo johtaja Jari Yli-Talonen Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksestä.

Metsänomistajille on tärkeää, että rungon tukkiosa hyödynnetään täysimääräisesti. Tukki on noin 3,5 kertaa kuitupuuta kalliimpaa, joten katkonnan epäonnistuminen syö nopeasti kantorahatuloja.

Metsänhoitoyhdistykset seuraavat valtakirjakauppojen katkontaa ostajakohtaisesti. Aineistosta näkee jokaisen ostajan osalta katkonnan onnistumisen leimikkokohtaisesti ja runkojen järeysluokittain.

Päijät-Hämeessä katkontaa on seurattu yli 10 vuotta ja aineistoa kertynyt miljoonien kuutioiden edestä. Sen perusteella katkonnan vaikutus kaupan keskihintaan on 3–6 euroa kuutiolta.

Tuhannen kuution kaupassa metsänomistajan tilipussi karttuu siten jopa 6 000 eurolla, jos hän valitsee ostajaksi parhaan katkojan.

"Mitä heikompi leimikko on sitä suuremmaksi erot muodostuvat. Hyvässä kuusitukkileimikoissa erot vastaavasti kapenevat."

Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen vuosien 2014–2015 seuranta-aineiston perusteella heikoimmalla katkojalla kuusen tukkiprosentti jäi harvennushakkuissa 40:een ja runkohinta noin 30 euroon.

Paras katkoja onnistui saamaan vastaavista leimikoista tukkia lähes 50 prosentin saannolla. Se nosti keskimääräisen runkohinnan noin 35 euroon.

Pääteleimikoissa tukkisaannot ovat korkealla, 80–90 prosentissa. Aina välillä tulee kuitenkin yllätyksiä. Pahimmillaan tukkisaanto voi päätehakkuullakin painua jopa alle puoleen.

Myös Päijät-Hämeen seuranta-aineistossa tukkisaanto on heikoimmissa päätehakkuuleimikoissa jäänyt 50–60 prosenttiin. Parhaat katkojat ovat silti saaneet vastaavista kohteista noin 70 prosenttia tukkia, joten katkonnan onnistumisella on väliä.

"Heikoimmilla kohteilla katkonnan onnistuminen nostaa keskikantohintaa jopa 10 euroa kuutiolta."

Metsänomistajat voivat käyttää metsänhoitoyhdistyksen seurantatietoa hyväkseen tarjouksia vertaillessaan ja ostajaa valitessaan.

"Seurannan tavoitteena on myös katkontajäljen yleinen parantaminen. Ostajat tietävät meidän seuraavan lopputulosta, joten heidän on otettava se huomioon."

"Parhaita katkojia ovat yksityiset sahat. Se ei ole mikään salaisuus. Ne jopa käyttävät tätä tietoa puukaupan markkinoinnissa."

Yli-Talosen mukaan erot tasoittuvat leimikoiden järeytyessä. Kun runkojen keskikoko nousee 600–800 litraan, katkontaerot jäävät muutamaan prosenttiin.

Ratkaisevaksi muuttuu, mikä kelpaa tyvitukiksi. Jos pienen lahopisteen takia tyven järeimmästä tukkiosasta pätkäistään kolme metriä pois, lopputulos on metsänomistajan kannalta heikko.

MT järjestää puutavaran katkontaa koskevan keskustelun torstaina 8.3. Sitä voi seurata lehden verkkosivulta kello 18.30 alkaen.

MT:n päätoimittaja Jouni Kemppaisen vetämään keskusteluun osallistuvat MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola ja Sahateollisuus ry:n puheenjohtaja Pekka Kopra.

Jos Maaseudun Tulevaisuuden lukijoilla on omia havaintoja katkonnasta tai kysymyksiä keskustelijoille, niitä voi lähettää osoitteeseen: metsa@maaseuduntulevaisuus.fi