EU:n suuret metsälinjaukset huipentuvat syksyn äänestyksiin

Kasvava puu toimii hiilinieluna eli se sitoo ilmasta hiilidioksidia. Kuva: Markku Vuorikari

Kuva: Jukka Pasonen

Metsäalalla on edessään Euroopassa tärkeä syksy. Suurin taistelu käydään, kuinka metsät huomioidaan vuoden 2030 päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa ja uusiutuvan energian direktiivin valmistelussa.

Metsiin liittyviä asioista väännetään paraikaa niin Euroopan parlamentissa kuin jäsenmaiden neuvostossa. Euroopan parlamentti äänestää maankäytön, sen muutoksen ja metsätalouden (lulucf) linjauksista.

Äänestysajankohta on vielä avoinna ja syyskuulle alun perin suunniteltu äänestys siirtynee MT:n tietojen mukaan lokakuulle.

Parlamentin ympäristövaliokunnan ja Euroopan komission esityksissä hiilinielua, eli metsien hiilensidontakykyä, tulisi verrata menneisiin vuosiin. Silloin Suomen metsätalous kärsi lamasta ja rajusta rakennemuutoksesta ja siksi hakkuut jäivät nykyistä huomattavasti pienemmiksi.

Näin Suomen metsien todellinen hiilinielu muuttuisi hakkuiden kasvaessa laskennalliseksi hiilidioksidin päästöksi ja Suomi joutuisi ostamaan päästökiintiöitä ilmastotavoitteiden täyttämiseksi.

Toistaiseksi vain parlamentin maatalousvaliokunta on yhtynyt Suomen kantaan, jossa hiilinieluja ei sidottaisi menneisyyden hakkuumääriin. Tämän mallin mukaan kasvavien metsien hiilinieluilla voitaisiin vähentää taakanjakosektorin, kuten liikenteen ja maatalouden, päästöjä, ja käyttää puuta yhä enemmän teollisuuden tarpeisiin.

Ympäristövaliokunta on kuitenkin hiilinielulinjauksissa EU-parlamentin vastuuvaliokunta.

Europuolueiden kannat hiilinieluista ovat hajallaan.

Suomen hallituksen ajaman linjan kannalla olevat suomalaismepit asettavat toivonsa yhteisrintamaan, jonka muodostaisivat konservatiiviryhmä EPP, liberaaliryhmä Alde sekä eurokriittinen ECR.

S&D-puolue, johon kuuluvat sosiaalidemokraatit, saattaa keikahtaa ympäristövalio­kunnan kannan puolelle.

Jos parlamentti ja komissio päätyvät samalle kannalle, kaikki on neuvostosta kiinni.

Muut Pohjoismaat ovat olleet Suomen kanssa samalla linjalla vertailuvuosien muuttamisessa.

Ruotsi ja Suomi eivät kuitenkaan ole löytäneet täysin samaa säveltä, vaikka kannat ovat lähentyneet.

Ruotsi jopa jättäytyi pois kymmenen maan komissiolle lähettämästä lausumasta. Myös monien Etelä-Euroopan maiden näkemykset ovat olleet kaukana Suomen näkökannoista.

Hiilinielujen lisäksi metsien käyttöön vaikuttavat puun käytön kestävyyskriteerit. Ne ovat osa uusiutuvan energian direktiiviä, joka on myös parlamentin agendalla syksyllä.

Biomassan kestävyys käsittää puun käytön kestävyyden energiana.

Komission direktiiviehdotuksen tavoite on nostaa uusiutuvan energian osuus loppu­kulutuksesta EU:ssa 27 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Suomessa uusiutuvien osuus ylitti 39 prosenttia jo vuonna 2015.

Euroopan parlamentin valio­kunnat tekevät paraikaa muutoksia komission alkuperäisehdotukseen, joka on Suomen kannalta myönteinen. Komissio ei rajoittaisi puun käyttöä energiaksi.

Ympäristövaliokunnan europarlamentaarikko Bas Eickhout (vihr.) valmisteli kesäkuussa Suomen kannalta ristiriitaisen pohjapaperin uusiutuvan energian direktiiville.

Siinä EU:n uusiutuvan energian tavoite nousisi 45 prosenttiin vuonna 2030.

Pohjapaperissa energiakasveja ja puuta ei saisi korjata turvemailta. Soiden lisäksi rajoitukset koskisivat turvepeltoja.

Harvennuspuuta, mänty­öljyä, sahanpurua, höylälastuja ja melassia ei olisi mahdollista käyttää liikenteen biopoltto­aineena.

Tämän linjauksen kautta investoinnit liikenteen biopolttoaineisiin ja bioenergian käyttö sähkön ja lämmön tuotannossa vaikeutuisivat huomattavasti.

Päävastuu puun kestävyyskriteereistä on EU-parlamentissa teollisuus- ja energia­valiokunnalla, mutta biomassan kestävyyden ja kasvihuonekaasujen vähentämisen osat kuuluvat ympäristövaliokunnalle.

Eickhoutin esityksen ei uskota menevän läpi sellaisenaan. Myös muut valiokunnat tekevät omat esityksensä ennen parlamentin lopullista kantaa. Äänestykset asiasta ovat näillä näkymin joulukuussa.

Uusiutuvan energian direktiivin ja lulucf:n vaikutukset metsäsektorille ovat suuret.

Jos Suomen metsätalouden kannalta pahimmat uhkakuvat toteutuisivat, moni Suomeen suunniteltu investointi vetäisi vesiperän. Elinkeinoelämän keskusliitto laski, että Suomi saattaisi joutua ostamaan päästöoikeuksia vuodessa 300 miljoonan euron arvosta.

EU:n tiukkojen linjausten toteutuessa biopolttoainesuunnitelmat eivät saisi poliittista tukea eikä turvemailta saisi korjata enää puuta.

Tutkijoiden käsitykset asiasta vaihtelevat.

Joukko ympäristöalan tutkijoita pitää parlamentin ympäristövaliokunnan lulucf-­linjauksia perusteltuina. Muun muassa Bios-tutkimusryhmän mukaan suunnitellut metsien hakkuulisäykset eivät tukisi päästövähennyksiä ja ne köyhdyttäisivät metsien monimuotoisuutta.

Monet metsäalan tutkijat taas pitävät parlamentin ympäristövaliokunnan ja komission ehdotuksia Suomelle epäreiluina, koska metsät pysyvät hakkuiden kasvaessakin hiilinieluina.