Kuitupuun käyttö ei palaa entiselleen

Teollisuuden puun käytön muutokset on laskettu yhtiöiden ilmoittamien kapasiteettimuutosten ja investointisuunnitelmien sekä eri lopputuotteiden valmistuksessa keskimäärin tarvittavan puumäärän perusteella. Todellinen muutos puun käytössä riippuu tehtaiden käyntiasteesta ja teollisuuden sisäisistä kuituvirroista esimerkiksi sellutehtailta paperitehtaille. Kuva: Viestilehtien arkisto

Suomen metsäteollisuus pystyy käyttämään puuta nyt yli kymmenen miljoonaa kuutiota vähemmän kuin vuosituhannen vaihteessa.

Eniten on suljettu päällystettyä aikakauslehtipaperia, lwc:tä tuottavia tehtaita. Etenkin UPM on määrätietoisesti sulkenut niitä koko Euroopassa vähentääkseen ylikapasiteettia.

Painopapereiden kysyntä laskee teollistuneissa maissa. Suunta on selvä, ja sille on monia syitä.

Yksi on sähköisen median

suosio. Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuore tohtori Maija Hujala osoittaa väitöstutkimuksessaan, miten internetliittymien yleistyminen vä-

hentää painopapereiden kulutusta.

Lehtiä ei tilata kuten ennen, koska uutiset ja viihteen saa netistäkin.

Ilmiö näkyy myös kehittyvissä maissa. Siellä harpataan köyhyydestä suoraan älypuhelinten käyttäjiksi.

Siksi esimerkiksi sanomalehtipaperia kuluu maailmassa yhä vähemmän, vaikka paperin ja kartongin kulutus kokonaisuutena kasvaa.

Kasvua tulee pakkaamisesta. Toimistopaperinkin kulutus kasvaa sitä mukaa kuin tietokoneet tulostimineen yleistyvät.

Yllättävä syy puun kysynnän laskulle on paperin ja pahvin kierrättäminen. Kierrätyskuidun käyttö kasvaa maailmalla tällä haavaa paljon nopeammin kuin minkään muun paperin raaka-aineen.

Teollisuus myös hyödyntää puuta yhä tarkemmin valmistaen samasta mottimäärästä enemmän paperia kuin ennen.

Kaakkois-Suomen metsäteollisuuskeskittymä on yhä melkoinen, vaikka siellä kapasiteettia on myös suljettu raskaalla kädellä.

”Pitkään uskottiin, että se on alue, johon ei kajota, mutta Kuusankoskelta sulkemiset lähtivät liikkeelle”, toteaa MTK:n toiminnanjohtaja ja entinen metsäjohtaja Antti Sahi.

Alueiden näkökulmasta merkittävimpiä menetyksiä ovat olleet Kemijärven ja Kajaanin sulkemiset, Sahi sanoo. Näille seuduille korvaavia työpaikkoja on vaikeampaa luoda kuin ruuhka-Suomeen.

Suomen hakkuiden tähänastinen huippuvuosi oli 2007, jolloin metsistä vietiin yhteensä 57 miljoonaa kuutiometriä. Sen jälkeen suhdannealamäki ja tehtaiden sulkeminen ovat pitäneet Suomen metsien hakkuut alempana.

Viime vuonna hakkuut jälleen kasvoivat selluteollisuuden hyvässä imussa 52 miljoonaan kuutioon.

Kuitupuuta on jo kauan kasvanut enemmän kuin sitä tarvitaan.

”Sellaista käyttötarvetta harvennuspuulle, että kaikki harvennukset voitaisiin tehdä järkevän metsänhoidon kannalta, ei ole ollut ennen eikä ole nykyään”, Sahi sanoo.

Energiapuun kysyntä paikkaa tilannetta jonkin verran, sillä viime vuosina energiapuun käytön kasvu on katettu suurelta osin rankaa ja kokopuuta polttamalla.

Sahojen kapasiteetti on vähentynyt sellu- ja paperitehtaita vähemmän. Sahauksessa kapasiteetti ei kerro kaikkea, Sahi muistuttaa.

Sahaus seuraa suhdanteita. Sahat eivät sido niin paljon pääomaa, etteikö niitä voisi ajaa välillä pienemmällä teholla. Uuden sahan rakentaminen lakkautetun ja puretun tilalle ei ole myöskään mahdottoman suuri investointi.

Uuden sellutehtaan tai paperikoneen saaminen Suomeen olisi sen sijaan enemmän kuin pieni ihme.

Suomen uusin suurlaitos on vuonna 2005 käynnistynyt M-realin Kaskisten kemihierretehdas.

M-realin viestintäjohtaja Juha Laine pitää erikoissellun tuotantoa Suomen vahvuutena.

Kemihierteestä valmistetaan muun muassa korkealaatuista hienopaperia sekä kartonkia lääke- ja elintarvikepakkauksiin.

”Uudet tehtaat ovat tehokkaita, mutta niiden kannattavuutta ei voi verrata tavallista markkinasellua tuottaviin laitoksiin”, Laine sanoo.

Suomalaisyhtiöiden uusimmat sellukattilat porisevat nyt ja lähivuosina Etelä-Amerikassa. Brasilian ja Uruguayn tehtaat ovat jättejä, jotka tuottavat miljoona tonnia sellua vuodessa. Puuta kuluu reilu viisi kuutiometriä sellutonnia kohden.

Euroopan muissa maissa metsäteollisuuden suunta on sama kuin täällä. Hujalan tutkimus paljastaa, miten juuri Euroopassa lähes kaikkia eri paperilajeja tuotetaan runsaimmin yli oman tarpeen.

Metsät vain kasvavat, ja teollisuus vähenee. Kokonaan se tuskin katoaa, sen verran paperilta lukevaa, sillä pakkaavaa ja pyyhkivää väestöä maanosassamme yhä on.

Pohjoismailla tulee jatkossakin olemaan jokin osuus tuotannosta.

”Luotan siihen, että pohjoisen havupuun ominaisuuksille löytyy aina omat markkinansa”, Sahi sanoo.

HENRIK SCHÄFER

SUVI NIEMI

Avaa artikkelin PDF