Visakoivun kasvatus vaatii paljon työtä ja vähän tuuriakin
Orimattila (MT)
Mihin sitä jääkiekkomailaa mahdetaan tarvita?
”Heinäykseen. Lapa lähelle taimea, pyöräytys ja nykäys”, Janne Berg selvittää, kuinka heinäntorjunta sujuu.
Hyönteisverkkoa oppii nopeasti arvostamaan kesäisessä taimikossa, kun ympärillä kiertävät hyttyset tai paarmat.
Visatukeista saatava hinta on moninkertainen verrattuna tavalliseen tukkipuuhun. Helposti raha ei tule, sillä kasvatus vaatii paljon työtä.
Heinäyksen ja useita kertoja tehtävän taimikonperkauksen lisäksi visakoivuja on leikattava jatkuvasti, jos aikoo saada arvokasta, oksatonta ja suoraa, sorvikelpoista tyvitukkia.
”Talvisin pyryjen jälkeen on vietetty eräskin päivä ravistelemassa puita lumesta, jotta ne eivät taipuisi lumikuorman painosta”, Berg kertoo ja näyttää 16-vuotiasta ensiharvennusta odottavaa visakoivikkoa.
Berg aloitti visakoivujen istutukset 1990-luvun puolivälissä. Sitä ennen hänen isänsä oli istuttanut muutamia jo 1970-luvulla.
Nyt visakoivuja kasvaa Rannantilan metsissä Bergin mukaan ”muutama kymmenentuhatta”. Nuorimmat taimet on laitettu maahan tänä keväänä.
”Tämä on harrastus, josta on tässä vaiheessa vain kuluja. Jos jotain pääsee myymään, niillä tuloilla voi kattaa vain pienen osan istutus-, perkaus- ja leikkuukustannuksista.”
Kolme neljästä visakoivun istuttajasta jättää hoitotyöt tekemättä ja ihmettelee, miksi viljely ei onnistunut.
Ahkerakaan hoito ei Bergin mukaan takaa lopputulosta. Kasvavasta puusta on mahdoton sanoa, kuinka hyvin puuaines on visautunut.
”Saadaanko toivottua visaa, näkee vasta, kun puu on kaadettu. Siihen asti kaikki on arvailua. Paljon on mennyt varmana pidettyä visaa polttopuuksi.”
Visakoivu vaatii ilmavan maapohjan. Mieluiten kasvupaikka saisi olla rinteessä.
Hehtaarille Berg istuttaa 1 600 tainta, jos ne ovat siemensyntyisiä. Mikrolisättyjä taimia riittää 800, koska niiden visautuminen on varmempaa. Yksi mikrolisätty taimi maksaa saman verran kuin kaksi siemensyntyistä.
”Mikrolisätyt on parempi vaihtoehto. Silloin pääsee vähemmällä työmäärällä.”
Taimen ensimmäisten vuosien aikana leikataan kilpailevia latvuksia niin, että taimi saadaan kasvamaan suoraan.
”Mitään absoluuttisia totuuksia ei kasvatuksessa ole”, Berg sanoo.
Karsinnassa on hänen mukaansa eri koulukuntia: voidaan jättää pieniä oksia, jotka karsitaan myöhemmin pois tai karsitaan kaavamaisesti heti kaikki oksat haluttuun korkeuteen asti.
Berg aloittaa karsimisen kesällä, kun lehti on saavuttanut täyden koon juhannuksen tienoilla. Silloin vältetään parhaiten lahovauriot.
Ensimmäisessä harvennuksessa poistetaan puita, jotka eivät ole visautuneet tai ovat huonolaatuisia visoja. Harvennuksessa saadaan myös jonkin verran visaa.
Harvennuksessa kertyneet visatukit Berg on sahauttanut lankuiksi ja laudoiksi. Niistä on tehty erilaisia koriste-esineitä: viimeksi avaimenperiä hänen hyvän kaverinsa, kansanedustaja Kalle Jokisen eduskuntavaalikampanjaan.
”Tähän mennessä olen myynyt noin 1 000 kiloa eli pari kuutiometriä.”
Suomessa visakoivua ostavat lähinnä puukkojen, korujen ja kuksien tekijät.
Saksaan myydään suurin osa arvokkaista sorvitukeista. Hinnat vaihtelevat paljon. Tyvitukista saatetaan maksaa viisi euroa, virheettömästä huippulaadusta Bergin mukaan jopa 10 euroa kilolta.
”Oksavisankin hinta on kolminkertainen mäntytukkiin verrattuna.”
Rannantilalle 1990-luvulla istutetut visakoivikot ovat päätehakkuuiässä noin 30 vuoden kuluttua. Arvokkaat sorvitukit korjataan käsityönä moottorisahalla.
”Ellei Ponsse ole siihen mennessä kehittänyt sopivaa harvesteripäätä”, Berg veistelee.
Juha Kaihlanen
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
