Itävallan metsänomistajille FSC-sertifiointi ei kelpaa, vaikka monessa Euroopan maassa se purjehtii myötätuulessa – "Olemme tiukasti FSC:tä vastaan"

Alpeistaan tunnettu Itävalta on Euroopan metsäisimpiä maita. Kuva: Studio 27

FSC-sertifioitujen metsien pinta-ala lasketaan monissa Euroopan metsävaltioissa miljoonissa hehtaareissa, mutta Itävallan tilasto pistää silmään. Vain häviävän pieni osuus, muutama sata hehtaaria kaikista maan metsistä, kuuluu FSC-sertifioinnin piiriin.

”Teimme jo edellisen pääsihteerin aikana johtopäätöksen, että PEFC on meille paras järjestelmä, emmekä tarvitse muuta. Olemme tiukasti FSC:tä vastaan”, Itävallan metsänomistajajärjestön pääsihteeri Bernhard Budil toteaa.

Esimerkiksi Sveitsissä FSC-sertifioitujen metsien määrä on jo ohittanut PEFC:n. Mistä näin suuret erot oikein johtuvat?

Yhdeksi pääsyyksi Budil mainitsee metsien omistusrakenteen. Itävallan metsistä noin puolet on yksityisten, alle 200 hehtaaria omistavien metsänomistajien hallussa. Metsät on jaettu PEFC-alueisiin, joihin pienet perhetilat voivat osallistua pienellä vaivalla.

”PEFC sopii nimenomaan perhemetsänomistajille, kun taas FSC on tehty plantaasimetsille Euroopan ulkopuolella”, Budil sanoo.

Hänen korviinsa on kantautunut soraääniä Euroopan maista, jotka ovat laajentaneet FSC-sertifioituja metsiään. Itävallan metsänomistajat eivät halua joutua samaan tilanteeseen. ”Olen kuullut, että tietyt maat haluavat pyristellä sertifikaatista eroon, koska se ei sovellu heidän metsärakenteelleen.”

Bernhard Budil ei kannata FSC:n käyttöönottoa Itävallassa. Kuva: Land und Forstbetriebe Österreich

FSC:n suosio naapurimaissa on luonnollisesti kasvattanut kiinnostusta siihen myös Itävallassa. FSC:n yksi perustajajäsenistä, ympäristöjärjestö WWF, haluaa lanseerata maahan ympäristönsuojelukriteereiltään tiukemman kilpailijan PEFC-sertifioinnille.

Merkittävimmät erot kahden suurimman sertifiointi­järjestelmän välillä liittyvät suojeluun. FSC-sertifioinnissa pieni osa metsäalasta jätetään talouskäytön ulkopuolelle.

Suomessa MTK on todennut, että suojelurajoitteet aiheuttavat metsänomistajille tulonmenetyksiä.

GFA-sertifointiyritys aloitti Itävallassa hiljattain neuvottelut väliaikaisesta FSC-standardista, ja metsän­omistajien edustajat reagoivat nopeasti. Avoimessa kirjeessään he vetosivat, että prosessi hylättäisiin, sillä se heikentää metsäsertifioinnin puolueettomuutta.

Budil oli yksi kirjeen allekirjoittajista. Hän mielestään FSC-järjestelmä ei ole läpinäkyvä, sillä sen omistavat ympäristöjärjestöt. Lisäksi FSC on byrokraattinen ja kallis.

”Monet FSC-plantaasit ovat Etelä-Amerikassa. Miten voimme varmistaa niiden edustavan kestävää metsätaloutta?” Budil kummastelee.

”PEFC:n kestävyysstandardit on rakennettu kaikista kestävyyden pilareista: mukana on taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen ulottuvuus. FSC:ssä on sen sijaan tiukkoja vaatimuksia ympäristönsuojelulle, mutta samaan aikaan paikallisten asukkaiden näkemyksiä ei ole välttämättä otettu huomioon. Ristiriidat kriteerien välillä ovat räikeitä.”

Ongelmallista on Budilin mielestä myös se, miten standardien toteutumista valvotaan. ”PEFC:n auditointia tekevät riippumattomat toimijat, mutta FSC:llä sen tekevät ympäristöjärjestöistä riippuvat tahot.”

PEFC-sertifioinnin määrä Itävallassa kasvaa. Kuva: Kimmo Haimi

FSC-sertifikaatin on sanottu olevan Euroopassa puuta käyttävien yritysten markkinointivaltti, jota loppukäyttäjät vaativat aina sahatavarasta paperiin. Suomen suuret metsäteollisuusyhtiöt ovat jopa sanoneet maksavansa FSC-puusta PEFC-puuta enemmän.

Budilin mukaan teollisuuden väite on harhaan­johtava. ”Kuluttaja ei lähde tarkastelemaan sertifioinnin kriteerejä yksityiskohtaisesti. Kuluttajia kiinnostaa ennemminkin se, mistä tuotteet tulevat.”

Vaikka PEFC:llä on pinta-aloissa laskettuna FSC:tä enemmän metsiä hallussaan, FSC-merkintää näkyy kansainvälisillä markkinoilla vähintään yhtä paljon. Tämä johtuu Budilin mukaan siitä, että standardin saa käyttöön suhteellisen helposti.

”Itävallassa teollisuudella on käytössä FSC Mix-termi. Sen mukaan tuotteessa on oltava pieni määrä FSC-puuta. Tämän kriteerin täyttämiseksi teollisuus käyttää tuontipuuta.”

Budil tiedostaa, että paine FSC-sertifioidulle puulle kasvaa. Hän ei ole kuitenkaan huolissaan.

”Ymmärrän, että teollisuudella on painetta ottaa serti­fikaatti käyttöön, sillä heidän pitää selvitä kilpailussa. Myös metsänomistajia kohtaan painetta on ollut jonkin verran, mutta jatkamme työtämme PEFC:n puolesta.”

Lue myös:

Kommentti: Keski-Euroopan metsätuhot lisäävät PEFC-sertifioinnin suosiota

Metsäyhtiöt sanovat maksavansa FSC-puusta enemmän

Metsänomistajia houkutellaan tiukempaan sertifiointiin, mutta kannattaako se? – "Kymmenientuhansien panos edellyttää aika vahvaa näyttöä selkeästi korkeammasta kantohinnasta”

• Metsää neljä miljoonaa hehtaaria eli 48 prosenttia maan pinta-alasta.
• Metsistä 80 prosenttia yksityisomistuksessa.
• Vuosittainen kasvu 30 miljoonaa kuutiometriä.
• Hakkuut vuosittain 19 miljoonaa kuutiometriä.
• Suojeltu yli 20 prosenttia metsäpinta-alasta.
• Pääpuulajit kuusi (57 prosenttia) ja pyökki (12 prosenttia).
• Eniten puuta käyttää sahateollisuus.